Ramadan on tältä vuodelta lusittu. Idult Fitri, Ramadanin päätöspyhä, on justiisa vietetty. Mutta ei tässä suinkaan vielä olla normaaliin arkeen palattu, koko tää viikko on ties mitä pyhää ja hässäkkää, ja jengi on yhä tiesmissä sukuloimassa. WARUNG SENI EI OLE VIELÄKÄÄN AUKI! En saa miun päivittäistä riisiä ja tofua ja heinää ennenku ehkä ens viikolla!
Muslimiväestöllehän Ramadan tarkottaa sitä, että auringonnousun ja -laskun välillä ei saa syyä eikä juua eikä naia eikä polttaa eikä muutenkaan porskuttaa kaikenmaaliman kotkotuksissa. Täällä meiän leveysasteilla siis 12 h paastotaan ja sitte ku arska illalla kuuelta laskee ni saa syyä seuraavat noin 12h niin paljo ku napaan mahtuu.
Meille satanisteille, ateisteille ja muille vääräuskosille hiippareille Ramadan tarkottaa täällä sitä, ettei saa warungiruokaa päivisin. Se ei mikään yllätys miulle ollu, näihän se on aina ollu, mutta jumalauta on ollu vaikia tämä Ramadan 2019. Ihmettelin, että miten tää tällä kertaa riepoo niin saatanasti, ku männä vuosina oo ollu mitään helvetin ongelmaa, mutta kas, nythän miulla ei ole enää keittiötä missä voisi itte kokkailla evästä. Jääkaappi on, ja olen jotain sänvitsejä pykertäny, mutta kun vihaan käyä ostoksilla niin sänvitsitarpeita en ole jaksanu juurikaan käyä hakemassa. Lisäksi tiskaaminen suihkun lattialla vituttaa niin järjettömästi, ettei juurikaan huvita mitään astioita tai aseita liata.
Jep, tiskaan suihkun lattialla. Se on helvetin ihanaa.
Ruokaahan toki Ramadaninkin aikana saa täällä ravinteleista aivan normaalisti, ravinteleita on ja ne syöttävät juottavat iloisna. Mutta siinä on pieni talouspoliittinen ero että meneekö päivässä safkaan 15.000rp (warungimättö, vajaan euron) vaiko 80.000rp (ravintelipöperö, noin 5 euroa).
Tämän Ramadin ansiota on se, että rahaa on menny syömiseen ihan vitusti ja se, että olen lihonu varmaan sata kiloa kuukaudessa, koska olen syäny lähinnä pitsaa. Sitä kun saa tuosta kissakaupan naapurista, ja pitemmälle en ehi päivisin menemään, koska pitää olla kaupalla.
Kokeilin kyllä tuossa kerran tehä nuudelit vedenkeittimellä, ihan niiden talouspoliittisten syiden takia, mutta hyi helvetti sentään oli ankea satsi. Yäk.
Vaikken mikään Masterchefi ookkaan, ni kyllä ois komiaa jos olis oma keittiö. Vaikka viihdynkin Lutwalan bungalowissa ilosesti ja siellä on hyvä ja ennenkaikkea turvallinen olo, ja huudiloilla on eläimiä, niin oishan se oma koti, oma koti omalla KEITTIÖLLÄ, ihan yhtä juhlaa.
Hyvä, että on jotain mistä haaveilla, ja se haave on edelleen pieni minitalo. Niin pieni, että koko lukaalin siivoaa puhaltamalla. Siinä pitää olla yks huone, mihin mahtuu sänky ja yks hyllykkö miun vaatimattomalle omaisuudelle. Siinä pitää olla pieni keittiö misä on jääkaappi, yhen polttimen kaasuliesi, ja tiskiallas. Ja hiukan työtasoa misä voi tomaattia viipaloida, ja pätkä hyllyä mihin mahtuu yks muki ja lautanen. Ja seinällä koukku missä roikkuu monitoimipaistinkeitinpannutavara. Minitalossa pitää olla pieni kylppäri, missä on suihku ja vessa ja lavuaari. Olen kattellu että alle 25 neliöön mahtuu kaikki edellä mainittu helvetin hyvin. Mökin ympärillä pieni piha mihin saan panaanipuun ja tomaattia kasvamaan ja mihin mahtuu fillari parkkiin ja muutama kissa paskomaan. Kyllä se miun pieni tönö vielä joku päivä rupiaa johonkin nousemaan. Mutta koska viimoset pari vuotta on ollu kaikille täällä taloudellisesti aika ankeita (tulivuori, maanjäristykset), niin tässä vielä hyvän tovin saan ootella ennenkun torppa muuttuu todellisuudeks. Aina se saatanan raha, tai siis sen puute, on kaiken tiällä.
