Minähän olen ihmislajia Kaikki-tai-ei-mitään. Jos ryypätään, ni ryypätään sitte kunnolla. Jos lähetään vähän pidemmälle reppureissulle ni ollaan sitte yheksän vuotta,vähintään. Ei liene yllätys minua yhtään tunteville, että kanalahommani on jo riistäytyny täysin räpylästä. Tilanne oli vielä hallussa tuossa viime elo-syyskuussa. Oli kivan kokonen kanalapytinki, ei mikään hervoton lato kuitenkaan. Kuus kanaa siellä kuopsuttelemassa.
No sitte rupesin keräämään pihasta munia muiden kanojen jäljiltä ja laitoin ne omille muijille haudottavaks. Ja sitte yks tuttu laitto viestiä että ottasinko muutaman kääpiökanan ku heillä on niitä ihan liikaa. Joo kiitos otan toki! Sitte alko ne munat kuoriutumaan ja tuli tipuja. Ja tipuja tuli myös rescuetipuina viime vuoden lopun kissaklinikalle. Juu kyllä miun kanalaan mahtuu!
Höyhenperseitä on jo 16. Heistä 7 on kanaa, 3 kukkoa, ja loput on vielä pieniä eikä niistä tiiä mitä ne on.
Tiput kasvaa kauheeta vauhtia ja alko tuleen vähä ahasta. Oishan noi höyhenperseet toki pärjänny mutta alko ahistamaan ku niin hirviä kuhina oli kanalassa. Avoimen oven taktiikka ei toiminu koska on tipuja ja on kissoja enkä halunnu tipuista kissanruokaa. Tartti tehä jotain ja todella pienellä budjetilla, koska rahaahan ei ole mihinkään ylimääräseen.
Kun pihassa kaatu kaatosateen jäljiltä mangopuu ja se piti pelastaa niin polkasin hakemaan hätiin meiän saaren supersankarin eli Mr. Suparmanin. Hän on puumestari ja vetää täällä mm. Treevolution -projektia misä kasvatetaan puita siemenistä ja sitte istutetaan taimia pitkin saarta. Että saahaan saaresta taas vihriä ja hiano. Kun kerroin että apua mangopuuni meni pötkölleen, niin Suparman pakkas välittömästi tarvikkeita pyörän koriin ja sitte kaahattiin miun luokse kattomaan potilasta. Suparman tarkasti tilanteen, totes että ei hätää, polkas hakemaan pitkiä bambukepukoita tukipuiks ja ähräs puun takas pystyyn aivan tuossa tuokiossa.
Kun potilas oli takas pystyssä, Suparman ihasteli miun kanalaa ja kanoja ja mainittin hälle että pitäs jonkinmoinen laajennus tehä että nuo höyhenperseet pääsis kuopsutteleen vähä isommalle alueelle mutta perkele kun ei oikeen oo rahaa enkä ite osaa mitään tehä. "No minähän olen raksamies myös" totes Suparman ja kerto että hänellä on nurkat täynnä kierrätettyä bambua ja lautoja että semmosia ei tarvitte ostaa, hän antaa ne mieluusti kanalan tarpeiks. Että jos nauloja ja kanaverkkoa ostan ja maksan hälle pienen korvauksen ni tuleepi poikien kanssa tekemään kanalanlaajennuksen mitä pikimmiten. No perskules. Kaupat tuli! Miulle kanalan laajennus, Suparmanille ja sen jätkille vähä liksaa, win-win.
Ja kanalan laajennus nousikin parissa päivässä eikä kaikkinensa maksanu ku noin 150egee. Kanaverkkoa meni ihan perkeleesti ku piti kattoki siitä laittaa ettei kissat kiipeä ineen ja taisinkin tyhjentää meiän saaren rautakaupan kanaverkosta aivan täysin.
Höyhenperseet on ihan liekeissä, kun pääsevät pihalle kuopsuttamaan ilman että kissat hyökkii niskaan. Tilanne jälleen seesteinen. Muijat pukkas munaaki niin vauhilla että sain jo 20 lellittyjen kanojen munaa myytyä. Miulla on oikeen munajonotuslista, kaverit tahtoo ostaa kuhan akat vaan munis tarpeeks. Välillä tulee 4-5 munaa päivässä mutta välillä ei tuu ku yks tai kaks.
Noh, jottei tilanne kanalassa turhan seesteiseks menis ni männä lauvvantaina tuli Gili Menolta viestiä että täällä olis nyt yks ressukka ankka. Monitorilisko oli käyny kimppuun ja muutenki ankka on vähä onneton tapaus ja tarvis uuden turvallisen hyvän kodin. Että ottasinko mie yhen ankan ku kerta on niitä kanojaki jo. NO VITTU OTTASIN! ANKAT ON SIISTEINTÄ IKINÄ! TUOKAA SE SORSA TÄNNE!
Eiku rautakauppaan fillari kuumana hakemaan isoa vesipänikkää ankalle uima-altaaks ja altaan asennus kanalaan ja vimmasta guuglentamista ankoista et mitä ne syä ja tuleeko ne toimeen kanojen kanssa. Minähän kun en tiedä ankoista yhtään mitään, muuta kun että ne on ihan helvetin hauskoja otuksia.
Maanantaiaamuna olin into piukeena tua meiän satamassa vastassa ku Iines (se on iiiiiiiines, ei Lines) tuotiin Gili Menolta tänne. Päivän Iines vietti kissakaupalla hämmentämässä kissoja sekä sotkottamassa, paskansi lattialle koko ajan, kylpi juomavadissaan ja heitteli ruokaa pitkin poikin. Mahtava tapaus! Iltapäivällä ähräsin hänet takas kantokoriin ja vein kotio.
Miun kanathan sai slaagin ku Iines pärähti tonteille. Hirviä hulabaloo, kaikki sinkoili ees taas hirviän kaakatuksen kera. Vähän oli kireä tunnelma, ja hieman esiintyi kiusaamista ja nahistelua, mutta tilanne on sittemmin rauhottunu. Iines on vähä saanu itseluottamusta eikä enää oo niin arkaperse, vähä antaa kanoille jo takasin jos koittavat tulla isottelemaan.
Ja lienee sanomattakin selvää, että Iines tarvii ankkakavereita. Toivottavasti tällä viikolla vielä tulis kaks ankkatyttöä lisää, on nimittäin tilauksessa/säädössä/tjsp.
Sitte saa olla miun tipukiintiö täys. Paitsi jos rescue-tapauksia tulee, heille on aina sijaa. Ja kalkkuna ois kiva. Ja...ööö... vahtihanhi ois tosi jees.
Höyhenperseitä voi seurailla Instagramissa, ota siellä haltuun @featherarses
