• Päde

Jumitus


Terveisiä jumista, täältä eristyneeltä Hiekkakikkareelta. Tai niin eristyneeltä, kun se Indonesian kaltasessa kreisiländiässä on mahdollista. Meiän lockdown vuotaa kun seula joka suunnasta, mutta näillä mennään. Sitten viime kirjottelun on tapahtunu seuraavaa: saaret laitettiin lockdowniin maaliskuun lopulla. Sen piti tarkottaa sitä, että ihmisliikenne tänne suuntaan loppuu. Pois pääsee, mutta takasin ei ole asiaa, ellet oikeasti asu täällä. Ja jos asut täällä, poistumiseen pitää olla hyvä syy, mikäli aiot vielä tulla takasin. No ihan tää ei tietenkään toimi, jotain jengiä ramppaa ees taas edelleen, mutta suurin osa sentään pysäytetään tuolla Bangsalissa eikä päästetä veneisiin, jollei ole oikeita papereita. Turismi tietenkin pysähty siihen ku seinään, niikun on käyny koko maailmassa. Indonesia lisäks lopetti ns. ilmaisviisumien jakelun kentällä ja vähän myöhemmin lopettivat viisumien myöntämisen myös ulkomailla sijaitsevissa lähetystöissä. Maahan pääsee ainoostaan Indonesian kansalaiset, diplomaatit, työluvan haltijat. Turisteja täällä on jumissa vielä jonkun verran, mm. Mäkelän Jari. Indonesian Imigrasi teki onneks äärimmäisen viksun päätöksen, eli maassa jumittavien turistien ei tarvi hermota viisumiensa umpeutumisesta, maassa saa nyt olla ihan vapaasti niin pitkään, kunnes tää paskamyrsky helpottaa ja täältä pääsee pois. Joitakin lentoja on vielä kulkenu, eli pois on päässy, mutta vähän äheltämistä se on vaatinu. Ensin lento Lombokilta Balille, sieltä Jakartaan, sieltä Dohaan, sieltä Helsinkiin. Mutta nyt sekin on mahotonta, koska viime yönä loppui kaikki matkustajalennot (kai, virallista tietoa vielä ootetaan kun tätä kirjottelen). Lennot on seis kesäkuun alkuun saakka. Samoin matkustajalauttaliikenne loppuu, sekä junaliikenne ja kai bussiliikenteellekin jotain käy. Tämä matkustusliikenteen pysäytys tuli ilman ennakkovarotusta, minkä ymmärrän hyvin. Tänään on Ramadanin eka päivä ja kun Ramadan loppuu, kaikki säntäis liikekannalle ja kotikyliinsä viettämään Idul Fitriä. Jos olis etukäteen tiedotettu, että kaikki keinot matkustella loppuu, porukka ois sännänny reissuun jo nyt ja siinä sitä sitte oltais.


Meillä Hiekkakikkareella on hiljasta, mutta toki täällä on ihmisiä vielä. Paljon paikallisia, paljon meitä täällä asuvia ja töissä olevia ulkomaalasia, ja melko monia turistejakin jotka on jääny tahtomattaan tahi ihan harkitusti tänne oottelemaan että maalima lakkaa loppumasta. Lähes kaikki bisnekset on sulettu. Hotelleja/resortteja on toki jonninverran auki ja niissä majailee täällä jumittavaa jengiä. Nimittäin lähtee huoneita halvalla nyt! Näppituntumalla vois sanoo, että hinnalla minkä ennen makso esmes 5-7 päivän majotuksesta, saa nyt huoneen kuukaudeks. Toki rajotetuin palveluin, koska paljon henkilökuntaa on laitettu lomille. Kun ei ole tuloja, niin ei ole varaa maksella liksojakaan.


Ravinteleja on auki mutta lähinnä noutosafkahommia. Pieniä paikalliskipsoja ja muutama isompi kauppa on vielä auki. Torilla on yks puoti auki mistä saa tuoretavaraa ja myös Pituq Foundation toimittaa tilauksesta vihannes/hetelmä-laatikoita kerran viikossa. Warungeja on auki useita, mikä on ihanaa. Toki nyt kun alkoi Ramadan niin niistäkin useimmat sulkee, mutta jotkut sentäs vielä avaa iltasin tarjoomaan porukalle mättöä. Saarelle, joka elää turismista, tää on kyllä sellanen helvetti että morjens. Kun tässä ollaan yhä osittain toipumassa maanjäristyksistä, ja just alko näyttää siltä että oiskohan nyt tulossa eka kunnollinen high season kaikkien vitun katastrofien jälkeen, ni juu ei, laitetaas tästä tämmönen virus ja koko maailma säppiin määrittelemättömäks ajaks. Luulen, että kohta täältä saa hyvinkin halvalla hotellia ja resorttia ja ties mitä bisnestä. Paikkoja menee nurin, se on varma. Noin yksilötasolla tää tarkottaa myös melkosta kärvistelyä. Ei ole asiakkaita, ei ole sitte työpaikkaakaan, ei ole tuloja, eikä ole sosiaaliturvaa. Tämä koskettaa myös meitsiä. Elän säästöillä, mitä vielä vähän on, mutta tuloja ei ole. En kuulu Mordorin sosiaaliturvaan, eli riläks, kenenkään verorahat ei ole meikäläisen kohalla vaarassa!

Kissaprojektin osalta tää on myös yhtä persettä. Koska tilanne on globaali, lahjotuksia ei juurikaan tule. Koska ei ole turisteja, kauppa ei myy mittän, paitsi kissanruokaa (Hyvä että edes sitä!). Huhtikuulle säädetty kissaklinikka piti tietenkin perua, mikä tulee näkymään tossa kuukauden parin päästä kun alkaa kissanpentuja sinkoomaan äitikissojen toosista like there's no tomorrow. Lääkkeet alkaa loppumaan, koska kissaklinikka piti perua ja eläinlääkäreiden piti tuoda hirvee kasa lääkkeitä tullessaan.


Kissanruokaa menee myös järjettömiä määriä, koska on alotettu ruokinta, koska niin paljon paikkoja on kiinni. Toki täällä on vielä paljon ihmisiä, ihmisiä jotka ruokkivat kissojaan, eli ei tilanne ole sama kun maanjäristyksen jälkeen,millon täällä ei ollu juuri ketään. Mutta piti pienemuotonen Pussy Patrol -ruokintarinki käynnistää tietyille alueille missä ei niin paljon porukkaa tällä hetkellä pyöri ja kissat hortoilee nälissään. Pussy Patrol karkas samantien ihan räpylästä, koska... noh, ihmisillä on tylsää ja tarvivat tekemistä, ja joku oli sitä mieltä että nyt on katastrofitilanne ja pitää syöttää ihan vitusti. Tähän ruokintahommaan menee noin 100kg kissanruokaa viikossa ja siihen päälle vielä kaikki kaupan kissanpentujen ruokinta ja foster caressa olevien pentujen pöperöt. Ja tietenkin lähetän ruokaa myös Gili Menolle ja Gili Airille. Kissojen lompsassa alkaa pohja häämöttää. Just kun olin säästämässä rahaa siihen, että palkkaan Cats Of Gilille oman eläinlääkärin, kun löysin hyvän tyypin joka oli into piukeena tulossa tänne kissalääkäriksi ja mulle töihin. Just näihin aikoihin piti tää spektaakkelimaisen hieno uutinen julkistaa kaikenlaisten fanfaarien ja torvisoittokuntien kera, mutta ei sitte. Piti tehä kaupalla vähän remppaa eläinlääkäriasemaa varten ja oli vaikka mitä päheitä suunnitelmia. Nyt ei tiiä millä rahotan mitään eläinlääkäriä, sitten joskus kun sen eläinlääkärin on mahollista ylipäätään tänne pahrustaa.

Ja henk.koht olen jotenki ollu ihan lamaantunu. Epätodellinen olo jatkuu ja jatkuu ja vittu jatkuu, eikä tunnu helpottavan. Miljoona kertaa päivässä tulee fiilis että eihän tää vittu voi olla totta. Epävarmuus tulevasta syö muijaa. Kun mitään ei voi suunnitella, ei ole mitään mitä voi tehä, ei ole päivämäärää jolloin maailma palaa raiteilleen. En saa mitään aikaseks. Okei kissahommia säädän tietty, mutta muuten lähinnä luen kirjoja, otan torkkuja, syön ja lihon, ja juon kaljaa. Just kun nyt ois aikaa hiplata nettihommia ja kirjottaa se vitun kirja tai kaks, vois käyä lenkillä ja uimassa ja vittu alottaa joogan ja yksisarvisterapian... ni ei, minä luen, syön, nukun, lihon ja ja ryyppään.

Oon tän lamaannuksen ja epätodellisen fiiliksen ohessa porskuttanu semmosessa kuplassa missä en ole jaksanu ajatella oikein mitään, ja kaikista vähiten rahaa. Tuntuu että käytän nyt rahaa jopa enemmän ku ennen, ihan vaan että supporttaan paikallisten vielä auki olevia kauppoja ja warungeja, koska elämästä tulee ihan helvetin vaikeaa jos nuo viimisetki kärvistelevät mestat sulkee. Juon kaljaa aivan antaumuksella, koska jos kalja loppuu niin mie hajoan. En tiedä millä maksan seuraavan työlupani tai millä ylipäätän elän tossa kuukauden parin päästä.


Mutta onneksi on vielä vähän rahaa taskun pohjalla. Onneksi on edes kotimurjun vuokra maksettu elokuun loppuun saakka. Onneksi on kavereita ympäri maailmaa jotka on ilmottanu että apua tulee jos sitä tarvitten. Ja onneksi on vielä kaljaa. Ja onneksi asioilla on aina tapana järjestyä, jotenkin. PS. Ainiin joo siis se virus. Lombokilla se möyryää, täällä meillä sitä joko on tai ei. Helvetisti porukkaa on ollu denguessa viime aikoina, mutta mistäpä sen tietää onko se denguee sittenkään. Ja on vähän fiilis että meillä saatto se virus jo porskuttaa täällä tuossa tammi-helmikuun vaihteessa kun tuntu että kaikki on flunssassa. Se oli just kiinalaisen uudenvuoden aikoihin, millon saari oli piukassa jengiä. Mutta tiijjä sitte, paha sanoa kun ei oo ketään testailtu.

Veneet seisoo parkissa saaren edustalla. Liikennettä ei hirveesti ole.

Onneks Golfin Kuppila on auki, istutaan siellä kavereiden kanssa harvase ilta kaljalla ja riitelemässä skippon äärellä. Kiitos Janne ja Ansku kun jätitte nää demoniset kortit meille, on ollu viihdyttävää sanaharkkaa skippomatsien tiimellyksessä!



817 katselukertaa
Miä
  • Facebook
  • Instagram
Laita viestiä

Miä oon Päde, synkkä senioripissis Helsingistä.

 

Lue lisää

 

Jos nää sivut viihdyttää, niin lahjoita ropo tai pari Päden bintsurahastoon