Nyt kun sain ruikutuspatoutumia vähän purettua ni aion keskittyä vaan kivoihin juttuihin. Esimerkiks KANOIHIN! Kanojen hommaaminen on kyllä yks parhaita päätöksiä ikinä! Kanat on mahtavia, viihdyttäviä, hauskoja ja ihan tajuttomia idiootteja. Lisäks ne pukkaa munaa, ja hyvällä omallatunnolla niitä voin syyä koska tiiän että munat tulee kanoilta, jotka on lellittyjä eikä rääkättyjä. Olen tätä nykyä siis munaani, en enää vegaani. Muita eläintuotteita en syö, mutta omien kanojen munat vetelen käkättimeen aivan iloisna. Kanalassa on tapahtunu kaikenlaista. Hyvää ja vähän huonoo, mutta koitan armahtaa itteeni koska olen vasta ihan alotteleva kanamuija. Huteja tulee, mutta kaikesta koitan ottaa opiks.
Kanakartanossa asuu edelleen kuusi muijaa, ne alkuperäset. He kaikki munii jo, tosin nyt heistä kolme on hautomismoodissa ja ne ei tee muuta kun istuu munakasan päällä ja hautoo niin että savu nousee. He eivät haudo omia muniaan, koska he ei oo mitään rietastelijoita ja asuvat kartanon suojissa. Pihalla pörräävät kiimaset futiskentän kukot koittaa kyllä suikkailla kartanoon sisään jos jää vähääkään ovi hetkeks auki. Olen sieltä kantanu persesulista roikottaen yhtä sun toista panomiästä pihalle, mutta nyt olen oppinu laittamaan oven aina kiinni.
Muijat hautoo pihalta löytyneitä munia. Min pihassahan käyskentelee älytön määrä naapuruston kanoja ja kukkoja, suurin osa tulee aamusin aitojen yli ja viettää päivän miun pihalla ja painuvat sit yöks johonki koisimaan. Pari kanaa viettää yönsä takapihan puussa, eli ne kyllä käytännössä on jo päättäny olla tämän huushollin kotkottajia. Eniveis, nämä huudilokanat ja kukot jörnii menemään ja munia löytyy millon mistäki. Oon näitä taikamunia keräilly ja laittanu omille kanoille haudottavaks, semminkin kun huomasin että ne hautoo aivan raivona yhtä pingispalloa jonka oon laittanu yhteen pesälootaan inspiraatioks. Ni aattelin, että katotaas mitä käy kun annan oikeita munia. Mahtaako tulla piäniä tipusia? Kolme muijaa rupes hautomishommaan oikeen tosissaan. Ne välillä tappelee kuka saa istua munakasan päällä. Oon koittanu laittaa munia eri laatikoihin, mutta akat ei suostu istumaan ku kahessa lootassa ja välillä höyhenet pöllyää kun siellä kinastellaan. Semminkin kun myös vielä munivat akat tunkee samoihin lootiin munimaan kerran päivässä. Siinä nimittäin kaakatus käy.
Osa munista on ollu ns. suutareita, mutta kahesta jo kuoriutu järkyn pienet tipuset. Valitettavasti olin niin pässi, etten tajunnu mistään mitään, olin vaan täpinöissä että on höyhenpalleroa nyt, ai että. Kumpikin tipu löyty kuolleena noin vuorokauden sisällä. En oo varma, mutta epäilen että isot kanat on vahingossa tallannu päälle kun ovat tapelleet munapaikoista. Kyllä saatana masens ja olin ihan että oon paska kanamuijakin enkä näköjään hyvä missään kun en tajunnu suojella tipuja yhtään.
Seuraavien munien laskettu kuoriutumisaika on ens viikolla ja nyt olen valmistautunu ihan helvetisti paremmin. Tipuille ja yhelle äiteelle on pykätty minikartano ison kartanon viereen.
Rahaa ei ole juuri mihinkään ja tuskailin helvetisti että mitä vittua miä teen seuraavien tipujen kanssa, kunnes välähti. Takapihalla rapistuu yks vanha pandantappo-bambu-pöytä. Ehän siihen tarvi ku kanaverkkoa ympärille ni avot, aivan kelpo pieni minikartano tipusille on siinä.
Ja tapahtui samoihin aikoihin kun tämä älynväläys pläjähti, että piipahin rautakaupassa hakemassa nauloja muihin asioihin. Rautakaupan pihassa käyskenteli minikukko ja 2 minikanaa. Aivan mahtavia tapauksia. Semmosia saatanan pieniä lyhytjalkasia otuksia. Ovat lajia Ayam Kate, enklanniks Bantam Chickens. Aivan helvetin söpöjä, pöljällä tavalla. Kukot niistä on perkeleen äkäsiä ja niillä on T-Rexin ego, ne käy isompiensa päälle ihan raivona jos tarvis tulee. Otin rautakaupan minipöljistä kuvia ja ihastelin niitä, ja kohtahan niitä jo yritettiin miulle myydä, mutta onneks ei ole rahaa. Postasin kuvia kanainstaan kuitenki ja vouhkasin miten hienoja ovat.
Hetken päästä tuli viestiä yheltä tutulta, että heillä on piha täynnä noita lyhytkoipisia kanoja, ja osasta on pakko päästä eroon. Ukko aikoo viedä niitä Lombokille ja herraties mihin ne siellä päätyy, että jos voin muutamalle tarjota kodin ni olis eri jees. NO MIKÄ ETTEI! ILMANEN KANA PARAS KANA!
Tulikin hiukan kiirus pykätä bambupöydästä minikanala, koska kääpiöt tarvii jonkun turvallisen mestan muutamaks päiväks, eikä niitä voi isoon kanakartanoon paiskata, koska tuleepi tappelu. Eilen aamulla paskartelin minikanalan ja sillä siunaaman sekunnilla kun sain sen valmiiks, tuliki viesti että tuu hakeen kääpiöt, ukko on kotona ja valmis pyydystämään, kuhan tuun valkkaamaan ketkä haluan.
Kaahasin fillari ulvoen paikalle ja herraisä mikä kanamayhem siellä oli. Piäniä töppöjalkasia höyhenperseitä piha täynnä. Sanoin, että otan ihan kenet hyvänsä, kuhan on yks kukko ja kaks muijaa. Kukko pitämään akoista huolta ja laittamaan naapuruston isot kukot ruotuun. Ja muijat munimaan. Huushollin isäntä sitte säntäili pihassa ja pakkas miulle koriin yhen komeen kukon, kaks kanaa ja koska yhellä kanalla oli vauva niin vauva tuli kans.
He ovat mahtavia. Arnold, Linda, Uma ja pieni Sylvester. He asuu minikartanossa vielä pari päivää, viihtyvät siellä ilmeisen hyvin koska oli jo munaki sinne puserrettu tänää! Sunnuntaina päästän ne pihalle ja katotaan mitä tapahtuu, tuleeko verilöyly kun Arnold lähtee laittamaan isot pojat ojennukseen. Sylvester jää kylläkin minikanalaan, koska hän on vielä niin pieni että kissat vetäis sen yhtenä suupalana oitis. Sylvester saa ootella privaattikartanossaan muutaman päivän että hautomon munista posahtaa seuraa.
Kanaluku on nyt jotakuinkin täynnä. Alkuperänen plään oli että 10-12 kanaa. Nyt heitä on just se 10, tosin yks on kukko ja pieni Sylvesterkin kuulemma on kukoks kasvamassa. Ja sitte on vielä ne munista tulijat, katotaan mitä sieltä tulee. Ja pihassa pyörivät muut kanat ja kukot, jotka tulee ja menee niikun niitä huvittaa. Mutta heitä en laske omiks kanoiks. Saavat hyöriä pihalla ja kuopsutella, ei haittaa.
Minikanat jees, mutta on melkonen huoli ykköskanastani Delilahista. Yks aamu hän vaan rupes nilkuttamaan, ja nyt ei astu toisella jalalla yhtään. Istuu vaan pesälaatikossaan. Minä kannan juomakuppia ja ruokaa eteen, ja tänään käytin sen suihkussaki ku pershöyhenet oli ihan paskassa. En tiiä mikä sen koivessa on, ei näy mitään vammaa, ei oo turvotusta, ei mitään. Delilah syö ja juo hyvin ja on skarppina muuten. Ei vaan kävele. Eläinlääkäri tsekkaa ku tulee kissaklinikkaa pitämään tuossa parin viikon päästä. Olen guuglaillu jo että hyvin voi kana elää yhelläki jalalla, jos on turvalliset ja mukavat oltavat. Toivon kuitenki että koipi tuosta vielä tokenis ja Delilah pääsee takas kuopsutteluhommiin.
Jos ketään tää kanasekoilu enempää kiinnostaa niin seuraa tätä hulluutta Instassa: @chickenmansion
