• Päde

Kompostoriprojekti ja asennemuutosta

On vituttanu ja ahistanu jo aika kauan koko maailman tila ja kaikista someista silmille vyöryvät paskat uutiset. Totuutta pitää toki katsoa silmiin, mutta jos jää vaan vellomaan siihen miten päin persettä kaikki on, niin ei tässä jaksa elää enää päivääkään. Täten koitan ainakin omalla kohallani nyt ottaa asenteen, että positiivisen kautta. Jos ei ole mitään kivaa postattavaa, niin olen sitten hiljaa saatana.

Ja vaikka tuntuu useimmiten että loppu häämöttää, niin ehkä meillä on piiru toivoa vielä. Koska on ihmisiä jotka TEKEE eikä vaan nillitä. Viime postauksessa esittelinki jo Suparmanin puuprojektin. Nyt esittelyssä kompostoriprojekti. Olen toki kompostoinu täällä koko ajan, mutta lähinnä paiskomalla maatuvat asiat pinoon johonkin pihan nurkkaan. Tähän saakka tämä ei ole ollu ongelma, mutta nyt kun uuen kodin kyljessä on tosi pieni pihatilkku, niin tilaa on rajallisesti. Jo kuukaudessa pykäämäni pieni kompostinurkkaus rupes vyörymään yli. Ja kun lisäks pihassa kilpapaskantaa 12 kissaa niin koko tienoo haisee kissanpaskalle. Jotain tartti kehitellä, ennenku naapurit kyrpiintyy paskanhajuun. Ja kas, pyytämäti tupsahti kompostointiprojekti Gili Eco Trustilta! Viime viikolla kävin oikeen workshopissa tutustumassa Lombokilla kehitellyn kompostoritynnyrin hienouksiin ja oli tukku pätäkkää valmiina, jotta pääsen oma tynnyri kainalossa workshopista kotiin. Workshoppi järkättiin ihan miun naapurissa Bank Sampahissa (suomeksi Roskapankki), joka sekin on jo yks positiivinen ihanuus täällä. Bank Sampah on kierrätyskeskus, joka ostaa jengiltä roskia. Ei toki kaikkea, mutta muovia, lasia, metallia, risoja kodinkoneita, mitä nyt hyvänsä. Koko ajan näkee tyyppejä jotka kiertää saarta isojen työnnettävien kärryjen kanssa ja kerää huudiloilta pullot, pahvit, pänikät, purnukat, tölkit. Risat ilmastointikoneet, fillarinrämät ja muut vastaavat. Kun kärry on täynnä, tyypit pukkaa ne Roskapankille ja saa tuomastaan sälästä maksun. Nerokasta! Miusta on erityisen mahtavaa että voin itte LAHJOTTAA esmes tyhjät kissanruokapurkit jollekin näistä kärryheeboista, ja ne saa niistä tölkeistä rahaa. Himasta ei niin paljon tölkkejä tule, sieltä kiikutan ne ite Roskapankille, mutta kissakaupalta kertyy tölkkejä noin 2 isoa jätesäkillistä kuukaudessa. Nämä menee keräyskärryheeboille. Ja Roskapankista tää rahanarvonen jäte lähtee lajiteltuna Lombokille, missä ne asianmukasesti kierrätetään/käsitellään.

Ibu Aisyah ja kompostoritynnyri

Lombokilla on myös Bank Sampah mm. Ampenanissa lähellä pääkaupunki Mataramia. Ampenanin Roskapankin täti Ibu Aisyah tuli meille pitämään tuon kompostoriworkshopin. Porukkaa oli aika helvetisti, paljon paikallisia myös, mikä oli ihan mahtavaa. Ibu Aisyah esitteli kompostoritynnyrin ja sen käytön ja vastaili kysymyksiin. Kyllä, voit laittaa kissanpaskat kompostoriin. Kiitos! Ja oman kompostoritynnyrini ja pullon pierumehua sainkin myöhästyneenä joululahjana Gili Eco Trustilta! Ei kelvannu raha, sain lahjaks! Niin siistiä! Tynnyri on iso muovipänikkä missä on tuuletusreikiä, kaikenlaisia muoviputkia menee ees taas, pohjalla ritilä ja sen alla tila mihin valuu pierumehu eli mitä lie paskanestettä se kompostoituva matsku nyt ittestään liruttaakaan. Tynnyrin pohjasta tulee letkunpätkä, mistä voi lasetella sitä paskamehua pulloon, ja mehua voi sitte blandattuna käyttää puutarhan lannotteluun sekä myös kompostorin sisällön rikastuttamiseen. Tynnyriin voi mättää viitisen kiloa biojätettä per päivä ja sillä tahdilla tynnyrin täyttymiseen pitäs mennä noin vuosi. Meitzin yhen luuskan taloudesta biojätettä ei kerry läheskään viittä kiloa päivässä, hyvä jos sen verran ees kahessa viikossa, vaikka laskee mukaan pihasta tulevan puutarharyöhnän. Eli tovi menee ennenku meikän pänikkä on täynnä. Ja sitte ku se on täynnä, ni tyhjennetään ja alotetaan alusta.



Ibu Aisyah on mahtava tyyppi. Hän kierrättää ja uudelleenkäyttää KAIKEN. Kerto että hän haluaa nyt mm. tupakantumpit kerättynä muovipulloihin ja sitte ne voi toimittaa hänelle. Hän tekee röökipurusta mehua, jolla lähtee iilimadot jaloista jos käy viidakkorämellyksillä iilimatojen kanssa ottamassa läheisyyttä. Ja röökifilttereistä pesun jälkeen ne tekee jotain paskavedensuodatusfilttereitä. Puhetta oli myös että pestyt filtterit vois käydä esmes beanbägien täytemateriaaliks. Nerokasta! Kompostorihässäkän lisäks on muutenkin ollu hyviä juttuja. Eilen esim tuli paikallinen naisihminen Lombokilta käymään kissakaupalla. Toi kissoille useita purkkeja ruokaa ja 3 kpl hienoja kissapetejä. Ja ihan vaan koska seuraa mun kissoja Instassa ja on sitä mieltä että teen hienoa duunia täällä ja kissat on ihania.

Inry tuli adoptoimaan kissanpennun

Ja tämän lisäks tuossa lähellä olevassa Jali Kitchenissä on töissä semmonen nuori paikallinen Inry, joka rakastaa kissoja yli kaiken. Ensin tavattiin kun hänen pieni Pupu-niminen kissa tarvi pahan haavan paikkausta. Sitten oltiin paljon yhteydessä kun Pupu hävis ja valitettavasti löyty kuolleena (jääny sähkömopon tai hevoskärryn alle). Ja sitten kissakaupan mirreistä Bob ja Pörrö rupes hengaamaan Jalissa ja Inry lähetteli kuvia missä Bob Ja Pörrö vetää maitoa ja kakkua viikset märkänä. Ja sitten Inryn toinen kissa Nino sairastu kissaruttoon ja tuli mulle hoidettavaks. Luojan lykky sain pidettyä Ninon hengissä ja hoidettua terveeks. Eilen Nino pääsi kotiin ja Inry toi samalla hirveen vadin keitettyä kanaa muille kipeenä oleville mirreille joita kissakaupalla on hoidettavana/saattohoidettavana. Ja tänään Inry tuli ja adoptoi kissanpennun! Inry ilmotti että haluaa muutenkin auttaa sen minkä voi, vaikkapa tuomalla kipeille kissoille kanaa. Ja kaikella kissavouhkaamisellaan Inry samalla levittää eläinrakkauden ilosanomaa ympärilleen. Arvostan toki kaikkea jeesiä mitä vaikkapa Cats Of Gili on saanu vuosien varrella, ihan ympäri maailmaa tulleita lahjotuksia ja muuta. Mutta eniten lämmittää se, kun paikalliset tuo kissojaan klinikoille, käy ostamassa niille kunnon ruokaa, tuo kissojaan rokotettavaks tai auttavat muuten. Kissakaupalla alkaa kohtapuoliin olla jo varmaan puolet asiakkaista ihan paikallisväestöä, varsinkin nyt kun ei oo mikään turistisesonkiaika. TJa ai että lämmitti mieltä, kun tossa tammikuun lopulla pidettiin kahen päivän miniklinikka kissoille ja yks kokonainen perhe tuli Gili Airilta lemmikkikissansa kanssa ja lähtiessään takas kotio käestä pitäen kiittivät että steriloitiin heiän mirri. Vähänkö meinas mennä roska silmään.


Melkonen asennemuutos kissoja kohtaan on täällä todella tapahtumassa, tai jo tapahtunu. Ja siitä olen aika helvetin ylpeä, koska kyllä olen omalla äheltämiselläni täällä tähän homaan vaikuttanu aivan vitusti.


Myö koulutetut länsimaiset pullamössöt voidaan kyllä kattella nenänvartta pitkin muun maailman hommia ja syytellä kaikesta aina niitä kaikkia muita. Et ku noi tollee ni kaikki on pilalla. Mutta fakta on että tekemällä asioita muutosta voi saada aikaseks, ja muutosta tapahtuu varsinkin sitte, kun saa paikallisväestön mukaan säpinöihin.


Siks just esim Suparmanin Treevolution ja Ibu Aisyahin kompostoriprojekti on niin hienoja juttuja. Ehkä tää tästä viel jotenki suttaantuu, koko maailman osalta.



Purrito testaa uutta kissapetiä jonka täti Lombokilta toi eilen

0 katselukertaa
Miä
  • Facebook
  • Instagram
Laita viestiä

Miä oon Päde, synkkä senioripissis Helsingistä.

 

Lue lisää

 

Jos nää sivut viihdyttää, niin lahjoita ropo tai pari Päden bintsurahastoon