• Päde

KUSTI POLKEE SITTENKIN!

Hyvä luoja, POSTI POSTITTAA asioita! Saatana mikä säätäminen asian kanssa on ollu, mutta niin vaan kuulkaa loppujen lopuks postikonttorissa pystyi postittamaan pienen taulupaketin Suomeen. Eikä ne tällä kertaa ees vaatinu vastaanottajan eli äitin passia tai kengännumeroa, ei ostokuittia paketin sisällöstä, ei edes tolkutonta rahamäärää. Homma hoitui suit sait, tuosta vaan, ilman mitään hervotonta torikokousta. Ja paketti porhalsi Lombokin Senggigin postikonttorista äitille Kouvostoliiton Rautakorpeen tismalleen kuukaudessa. Ei pöllömpi suoritus!


Taulun postitustahan tässä on yritetty useempaan kertaan. On käyty Lombokilla Mataramissa pääpostikonttorissa, missä PITÄISI kaiken jären mukaan osata niinkin simppeli homma kuin asian postittaminen ulkomaille. Sitähän postien pitäis tehä, eikö niin? Siis POSTITTAA asioita. Mutta juu ei. Siellä pienen viattoman paketin lähetys otettiin ikäänkuin oltais tekemässä isompaakin export-bisnestä. Pyydettiin esittämään kuittia paketin sisällä olevasta tavarasta ja selitys ei käyny että itte on tehty, ei ole mistään ostettu. Semmonen ei ole mahollista. Ostokuitti on oltava, vaikka mitään ei ole ostettu. Kuitin tekeminen sinänsä nyt ei iso asia ole, mutta noin periaatteessa vitutuskäyrä lähti samantien nousuun. Sitten pyydettiin kopiota lähettäjän eli itzeni passista, jonka vielä jotenkin ymmärrän, mutta kun alettiin vaatimaan että on esitettävä kopio VASTAANOTTAJAN passista niin kuppi kippas täysin nurin. Luuletteko että kukaan täyspäinen ihminen lähettelee kopiota passistaan jonnekin tois pua maailmaa jonnekin vitun postikonttoriin, ja sitäpaitsi tämä on ylläripylläri-lahja ja vastaanottajan ei tarvi ollenkaan tietää että jotain on tulossa. Ja mitäs jos olisin lähettämässä tätä johonkin yritykseen, vaikkapa MajavaBaariin, kenen passia sillon haluisitte kattoa??? HALUAN VAAN LÄHETTÄÄ LAHJAN ÄITILLE ENKÄ SUORITTAA MITÄÄN MAASTAVIENTIBISNESTÄ, ANTAKAA MINUN POSTITTAA! Juu ei käynyt paketin postittaminen heille ollenkaan.


Tämän jälkeen olin yhteydessä Indonesian postin pääkonttoriin ja kysyin heiltä että mitä helvettiä tää pelleily on, että eikö tästä maasta todellakaan voi simppelisti postittaa lahjaa ulkomaille. Sieltä pahoiteltiin meininkiä ja kehotettiin menemään Lombokin pääpostiokonttoriin, jossa varmasti asia osataan hoitaa. NO SIELLÄHÄN JUST KÄVIN TÄTÄ SEKOILUA YRITTÄMÄSSÄ EIKÄ NE TODELLAKAAN OSAA POSTITTAA YHTÄÄN MITÄÄN YHTÄÄN MIHINKÄÄN. Luovutin.


Lähetin sitten yhen paketin kaverille Suomeen erään tuttavan import/export-firman kautta, koska ajattelin että ne nyt ainakin tietää mitä tekee ja homma toimi sikäli ihanasti että paketti noudettiin kissakaupalta, eikä miun tarvinu sitä viedä mihinkään. Olin että täähän on mahtavaa... kunnes tuli lasku. Hinta olikin sitten yli tuplat siitä mitä arvioivat, ja niin järjetön, että moinen lähettely ei tule jatkumaan.


Meinasin luovuttaa, mutta vähän toivuttuani aattelin kuitenki että havuja perkele jne, suomalainen sisu, periksi ei anneta jne, ohan se nyt saatana pakko olla mahollista lähettää asioita. Käynpä vielä piruuttani hupsuttelemassa Lombokin Senggigin postikonttorissa. Senggigi kun on aluetta missä on vuoskymmeniä ollu jonkinmoinen expat-ghetto eli paljon pysyvästi asuvia ulkomaalasia, joten vois kuvitella, että mestan postikonttorissa on ennenki törmätty niinkin eksoottiseen asiaan kuin paketin lähettämiseen ulkomaille. Että ehkä ne siellä saattaa ymmärtää, että paketin postitus ei ole export-bisnestä, se on vaan ihan simppeli asian kuljetus paikasta aa paikkaan pee, eikä sitä varten tarvi kenenkään passikopioita tai muita älyvapaita papereita.



Postikonttorin täti ja äitille lähtevä paketti

Ja kas, näinhän se kävikin. Täti Senggigin Kantor Posissa eli postikonttorissa ei silmäänsä räpäyttäny kun tarjosin pakettia postitettavaks. Kysyi että laitetaanko normikuljetukseen vai pikana, ja vastasin että laitetaan halvimmalla kyydillä. Asia selvä. Ei tarvinu ees täyttää mitään lappuja, täti naputteli kaiken tietsikalle, tulosti kuitin tracker-numeron kera ja kyni palvelusta vajaat 200.000rp (noin 15 egee) ja ilmotti että menee noin 10 päivää tai vähän päälle kun paketti on Suomessa. Asia selvä, kiitos ja kumarrus ja vielä iloinen valokuvaus kaupan päälle.


Paketti näky Indonesian postilaitoksen seurannassa saman tien ja putkahti jopa Suomen Postin seurantaan melkein heti. Siellä se nylkytti tilassa "pakettia odotetaan Suomeen" aika tismalleen 2 viikkoa kunnes saapui Helsinkiin. Siinä meni sitten vielä hyvät tovit kun äiteelle vietiin lappua missä kerrottiin että paketti tarttee tullata (mitään ei tarvinu maksaa koska paketin arvo nolla) ja sitte piti vielä maksaa joku saatanan postin käsittelymaksu 2.90egee ennenkuin posti "vapautti" paketin varastoltaan toimitukseen. Paketti saapui pari päivää sitten vihdoin Myllykosken Ärrälle, mistä Äippä kävi sen eilen noutamassa. Päivälleen kuukausi siitä kun Senggigin postissa paketin pistin liikkeelle.


Aatelkaa ny, ihmeiden aika, jne mutta jumaliste postittaminen on sittenkin yhä mahdollista!


Tämähän mahdollistaa nyt siis sen, että kansainvälinen taulukauppa voi alkaa! Kyllähän mulkosilmänen kissataulu pitää jokaisen kodin seinällä olla, eli menkääs prässään ostohousut valmiiks, seuraavassa poistauksessa kerron miten myös JUST SÄ ja sun muotitietoset kaverit voi hommata oman, aidon Töherryksen!



Siellä se on, Rautakorvessa Kouvostoliitossa!

223 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki