• Päde

Maailmanpelastajat

Jatketaan vielä maailmantuskaa sivuavalla aiheella. Nyt kun kerrankin internetti tuntuu toimivan kohtuullisen hyvin ja miulla on pitkästä aikaa, asiaa sekä aikaansaava olo. Tuossa männä viikolla tapahtui sosiaalisessa mediassa seuraavaa (kuvakaappaukset/pöllinnät Facebookista, mitään sensuroimati, koska ko ihminen oli ne ihan ite julkiseksi laittanu):



Jos kiinnostelee, niin löytänette helpolla tuon postauksen facesta ja voitte käydä lukemassa kommenttiketjua. Mie en tajua miten Tori jaksaa hevoshommia, tämmösiä ja vastaavia kampanjoita pulpahtelee sillon tällön. Mie hajoisin täysin. Onneks kissaihmiset on vähän vähemmän hulluja, ja hulluja semmosella rauhallisemmalla tavalla. Mutta asiaan. Aluks heti tähän kärkeen oikeaa infoa meiän saariponeista: hevot on duunissa keskimäärin 4-5 tuntia ja sitten ne viiään lepuutelemaan. Vaikka heppakärryt täällä kilkuttaa aamusta yömyöhään, ne ei ole samat hevoset duunissa koko ajan. Saariponien elinikä on noin kolminkertaistunu viimisen muutaman vuoden aikana, kiitos siitä kuuluu mm. järjestöille Horses Of Gili, Gili Eco Trust ja Animal Aid Abroad, jotka on hevosklinikoilla kouluttanu kärryponien omistajia ja kuskeja. Kyllä, joillain poneilla on edelleen vanhoja ruosteisia jutskia (bits, minen tiiä mitä ne on suomeks) suussansa, mutta noilla em heppaklinikoilla niitä vaihetaan kunnon kapineisiin sitämukaa kun paskoja vanhoja bitsejä tulee vastaan. Täällä EI OLE VAIHTOEHTOJA millä kuljettaa mitään isompaa tavaralastia mihinkään. Joka toisin väittää, niin tervetuloa kuskaamaan millä nyt ikinä huvittakaan kuskata ni esmes uusi arkkupakastin tuolta satamasta vaikkapa Golfin kuppilaan. Fillarin tarakallako tahi reppuselässäkö kulkis? Kyllä varmaan. Ja sitten tuohon postaukseen: Miulla palo käämi välittömästi kun tuon postauksen näin. Ensinnäkin viestin sisältö on ihan pelkkää paskaa, akka ei tiedä vittu MITÄÄN. Toisekseen postaukseen on tägätty mm. PETA sekä Gili Carriage Horse Support Network. Ensimmäisestä ei tarvinne sanoa enempää, mutta jälkimmäisestä sen verran, että ko. face-sivu ei tee muuta kun postaa negatiivista paskaa ja blokkaavat jokaisen joka esittää eriävää mielipidettä tai koittaa sanoa mitään positiivista tai esim kehua täällä olevia järjestöjä (minut on blokattu jo vuosia sitten).


Toinen pointti: luuleeko tuo kuvassa tuon säälittävän lappunsa kanssa pojottava pimatsu oikeesti että nyt maailma muuttuu ja heppakärryt poistuu katukuvasta täällä? Auttoiko tuo mielenilmasu yhtään mitään? Muuta kun että sai kiillotettua omaa egoaan ja postattua maailmalle someen että kattokaa kuinka minä olen periaatteen nainen ja tässä pelastan Gili-saarten kaikki hevoset? Kolmas pointti: oisko ollu syytä ensin ottaa asioista selvää? Olla vaikkapa yhteydessä täällä toimiviin järjestöihin, kuten Horses Of Gili ja Gili Eco Trust, jotka tekee duunia hevosten kanssa ja hevosten olojen parantamiseksi joka vitun päivä? Mennä vaikka vapaaehtoseks, viettää ees muutama päivä lapioimassa paskaa rescue talleilla ja siinä samalla ois voinu oppiakin jotain? Oisko ehkä se paskan lapioiminen rescue talleilla auttanu enemmän ku tuommonen lapun kanssa satamassa patsastelu? Jossain kommentissa mainitsi että he olivat tehneet oikeen kattavan tutkimuksen aiheesta, että ei tässä mitään väärää infoa ole, mutta miten kattava tutkimus on, jos ei olla edes pikkiriikkisen yhteydessä paikallisiin järjestöihin? Ja se, että tuut tänne LOMALLE ja tuut asenteella, että nyt kerrot meille muille miten täällä pitäis elää. Vietät pari päivää tuolla satamassa noiden lappusten kanssa rähisemässä, ja sitte LENNÄT takasin kotiin omaan mukavaan vegaaniseen kuplaas. Eikö siellä kotimaassa ole yhtään mitään protestoitavaa, että pitää tänne saakka tulla märisemään? Näitä asioita useampikin ihminen tuonne kommentoi, mutta tää akka on sen tason fanaatikko ettei kuuntele minkäänlaisia eriäviä mielipiteitä. Huutaa siellä vegaaniutta ja kuinka hevosia pidetään täällä orjina ja rääkätään ja daadaadaa. Olen todella pro-vegaanius, miusta se on valtavan hieno asia, vaikken itte (vielä) ihan vegaani olekaan. Tekis mieli tirvasta nekkuun tollasia tolloja, jotka toiminnallaan pilaa eläinsuojelun ja veganismin mainetta. Just tommosista ihmisistä sikiää se väheksyvä hymistely että no tää ja tää on taas vaan viherpiipertäjä-heinänpurijoiden vouhotusta ja mikä ilmastonmuutos, minä syön pihvini ja sillä selvä. Fanaatikkojen kanssa on mahdoton keskustella, ne ei kuuntele mitään. Oli aihe sitten uskonto, politiikka, ruokavalio, lapset tahi mikä muu hyvänsä, niin järkevää keskustelua ei synny, jos vastapuolella on putkinäöstä kärsivä fanaatikko, joka on omasta mielestään oikeassa ja koko muu maailma on väärässä ja häntä vastaan. Eläinten oikeudet ja eläinten hyvinvointi ja eläinsuojelu on aiheita joihin liittyy ihan helvetisti tunteita ja aiheesta keskustelu roihahtaa hyvin herkästi kiivaaks, just siks että aihe on niin tunteita herättävä. Ja kun tunteita herätetään, niin siellä on aina mahollisuus myös vilunkipeliin nimenomaan tunteisiin vetoavan matskun avulla. Miulla itellä on suunnattomia vaikeuksia esim. seurata joitain järjestöjä/ihmisiä somessa, niin hyvää kuin he tarkottavatkin, koska postaavat aika paljon rajua matskua ja paskoja uutisia. Toisaalta, koska näitä asioita tapahtuu, ne pitäis myös kyetä kohtaamaan. Mutta en halua nähä nyljettyjä koiria feedeissäni joka helvetin päivä. Ja mistä sitäkään tänä päivänä tietää, kuinka paljon jengi esim. lavastaa/photoshoppaa/tjsp tilanteita, koska some ja varsinkin instagram? Miulla aina vähän hirttää hermo, jos joku "alan tyyppi" esiintyy itte koko ajan jossain istakuvissa millon mikäki surkea eläinraukka sylissä, että kattokaas taas olin pelastamassa ja sitte muistetaan mainita että nyt tarvis taas kerätä viis tuhatta dollaria että tämän koiranpennun jalka saahaan korjattua. Käy mielessä, että pelastaakohan toi yhtään elikkoa jos ei siitä saa tuhansien tykkäysten instapostausta tehtyä. Vaivautuuko kukaan enää pelastamaan maailmaa/yhtään mitään ilman somepostailua? Nämä on vaikeita asioita. Menee pää solmuun ja vituttaa ja ahistaa ja turhauttaa, kaikkea yhtäaikaa. Kaikki yllä kirjoteltu pohjustuksena sille, miten miusta tulisi toimia kun maailmalla matkustelee ja on vaikkapa huolissaan eläinten kohtelusta. Sanomattakin on selvää, että älä tietenkään osallistu mihinkään eläimiä hyväkskäyttävään toimintaan (älä siis ole niin tyhmä kuin minä aikoinaan), mutta sen lisäks muutama ihan simppeli asia:


  • Ota asioista selvää, ennen kun tuomitset. Älä nielase kaikkea somessa näkemääs pureskelematta.

  • Jo ennen reissua, googlaa tahi muuten etsi paikallisia järjestöjä. Ja etti nimenomaan niitä pieniä ruohonjuuritason toimijoita, jotka on just siellä missä tapahtuu, olkapäitään myöten paskassa. Ota yhteyttä, mene tutustumaan toimintaan. Jos vaikuttaa hyvältä, niin tue sitä toimintaa, tarjoa apua. Anna lahjotus tai vietä tovi vapaaehtosena, jos sellanen on mahollista.

  • Näytä omalla toiminnallas esimerkkiä. Kohtele kohtaamias eläimiä nätisti, tarjoa vaikkapa rantapummikissalle ruokaa ja juomavettä.

  • Koita pitää mieli avoimena ja ymmärtää esim kulttuurieroja ja varsinkin kuilua siun ja paikallisen väestön elintason välillä. Jos tyypillä on vaikeuksia saaha ruokaa perheensä pöytään, se ei ehkä jaksa hirveästi kiinnostua siitä, että sen kissatkin pitäs steriloida.

  • Kehu ihan helvetisti jos näet jotain kivaa eläinäksöniä, mistä tulee hyvä mieli. Esmes jos siun hotellissas on ruoka- ja juomakupit kissoille tai koirille ja jos siellä muutenkin kohdellaan eläimiä kivasti. Kehu suoraan kasvotusten, mutta laita kehut myös Tripadvisoriin tai muualle. Tämä riittänee tästä aiheesta. Miulla on tässä nyt muutaki tekemistä ku kirjotella. Ks. kuva alla ja en ole tänään viä yhtään postannu kissanpentukuvia kissojen instagramiin! Ai kauhee, en ole edes olemassa juuri nyt koska en oo viä instagramittanu tänää ääääkkkkk!


525 katselukertaa
Miä
  • Facebook
  • Instagram
Laita viestiä

Miä oon Päde, synkkä senioripissis Helsingistä.

 

Lue lisää

 

Jos nää sivut viihdyttää, niin lahjoita ropo tai pari Päden bintsurahastoon