Arvakkaa mitä? Ihmiset, siis ihan oikeet normaalit ihmiset, on ostanu meitzin töhertämiä tauluja. Oon myyny jo 16 töherrystä. KUUSTOISTA! Meikän nysväämiä naivistisia mulko- tahi sirrisilmäsiä kissoja saattaa ihan oikeesti olla ihan oikeiden ihmisten ihan oikeissa himoissa ihan oikeilla seinillä. Suamessa, Indonesiassa, Italiassa, Australiassa ja ties missä. Lähtiköhän yks mirritaulu jopa Bruneihin? Näin tais käyä. Huh huh.
Ihan piilokamerafiilis aina ku joku ostaa jonkun. Ainas vähän sellanen olo että noi ostaa ton vaan säälistä, tai et ku tietää et rahat menee kissojen jeesaamiseen. Ja kun on puulle maalattu ni hyvä sytyke varmaan on tämäkin onneton tuherrus. Mikä helvetin vika on meitsiin asennettu, kun on niin saatanan vaikea uskoa että joskus saatan jotain saaha aikaseks mikä ei oo ihan pelkkää paskaa ja epäonnistumista? Tossa männäpänä yks pariskunta oli ihan liekeissä ja ne osti KAKS töherrystä ja olin ihan et hullujako työ ootte ja ne oli ihan et eiku nää on mahtavia, myö tykätää just tämmösestä taiteesta mistä tulee hyvä fiilis ja näistä tulee se tuplaten koska kivat taulut ja rahat menee hyväntekeväisyyteen.
Ne kutsu miun sirrisilmästä kukkasten keskellä virnuuvaa kissankuvatusta TAITEEKS. TIRSK!
Töherrykset on valitettavasti myynnissä ainoostaan täällä Hiekkakikkareella kissakaupassa. Ja myyn halvalla, vielä, tosin hinnat nousee koko ajan, koska kysyntä ja kapitalismi ja persaukisuus.
Internäsönäälisistä töherryskaupustelusta ei valitettavasti tuu yhtään mitään. Niin on vaikeeksi homma tehty. Minkään asian täältä mihinkään lähettäminen on tehty todella saatanalliseks säätämiseks ja hinnoteltu niin törkeeks että se siitä. Nimittäin kokeiltiin yhellä töherryksellä ja takkiinhan siitä tuli. Kaikki maholliset vaihtoehdot olen tsekannu, ja yhen testipaketinkin sain lähetettyä, tuttavan import/export-firman kautta (muut vaihtoehdot, esim paikallinen posti, tyssäs järkyttävään paperisotaan), kun ystävätär Mordorista osti yhen taulun ja helvetin hyvällä hinnalla vielä. Kauheen säädön jälkeen taulu vihdoin lähti liikkeelle ja saapu Mordoriin, ja olin että jesssss, ny tiietää mitä tarttee että paketti lähtee ja jesss tämä toimii. Valitettavasti lähetyksen laskutus tapahtu jälkijunassa ja hinta oli miltei kolminkertanen siihen mitä arvio oli eli niin hyytävä että se siitä lähettelystä. Loppujen lopuksi sen yhen taulun myyminen sillä helvetin hyvällä hinnalla... takkiinhan siitä tuli. (Mutta periks ei VIELÄ anneta. Kuhan meen seuraavan kerran Lombokille ni käyn vielä koklaamassa jonkun postikonttorin, että josko siellä kuitenki olis joku tsydeemi millä vois POSTITTAA asioita ilman että vaaditaan likimain syntymätodistuksia ja kengännumeroa sekä lähettäjältä että vastaanottajalta.)
Jotta elikkäs paskataulujen kauppiaanakaan ei kultaa vuoleskella, mutta ainaki tässä voi ny sitte laitella nälkiintyneen taiteilijan viittaa harteilleen, jos ei muuta.
Tällä hetkellä jos sais valita mitä tekee ni töhertelisin vaan ja askartelisinpaskartelisin. Mutta valitettavasti aikaa ei oo kaikkeen, välillä pitää tehä muitaki juttuja. Ahistaa tiätty, kun kissakaupparaukka on jo puolillaan miun töherrysroinaa ja keskeneräsiä räpellyksiä.
Se on tää jumalaton luovuuden vimma nääs mikä nyt tässä vanhoilla päivillä on iskeny. Tulee idea että okei hei teen bintangpullon korkeista jotain ja välittömästi on Golfin kuppoilan baarissa pänikkä että tänne laittettakoon kaikki pullonkorkit mitä baari tuottaa. Nyt korkkeja on jo sellanen läjä että voin kohta rakentaa niistä talon mutta TAIDETTA en oo saanu aikaseks ku yhen todella onnettoman kukkasen mihin on käytetty tismalleen YKSI rupinen pullonkorkki. Tai ai luoja ku näin saatanan TikTokista jonku päheen videon missä tuosta vaan joku ihan sekunneissa silpas linocut-menetelmällä todella hienoja printtejä missä on öbauts koko universumi JamesWebbin tarkkuudella. Klik-klik ja linocut-setti on tilattu ja toimitettu ja yhen päivän jaksan kiäli keskellä suuta nysvätä jotain todella onnetonta disainia ja ihan köpöö paskaahan siitäki tuli enkä oo mitää muuta jaksanu viä ees yrittää.
Joskus toki innostus lähtee räpylästä ja myös tuottaa valmista paskaa. Joku tossa sano että jengi on hulluna yksinkertasiin kissakuviin minkä ohessa on joku pöljä tai söpö tai nokkelapokkela teksti. Jumalaare, hiukanko rupes suti heilumaan ja niitä pöhköjä mirrejä pöhköillä teksteillä on jo hirvee läjä valmiina. Onks menny kaupaks? No ei saatana.
Mutta, sanottakoon se, että vaikka onkin se nälkiintyneen taiteilijan viitta harteilla ni tämä on aivan mahtavaa. Tuohon töhertämiseen ja räpeltämiseen kun suikkaa rohkeesti naama eellä ineen ni siinä vierähtää tunti jos toinenki ettei huomaakaan, ja kaik murheet ja huolet ja raivot ja vitutukset hävii ihan ujeltaen johonki sinne saharaan missä tiettävästi kaikki pierutki on. Ja se on ihan yks lysti onko jälki minkään taiteen sääntöjen mukasta, se töhertäminen ja sen tuottama kiva fiilis, se on tärkeempää. Tässä mitään saatanan Sikstuksen kappelia olla uusiks maalaamassa.
Miettikää miten hyvin jokainen vois jos vois vaan tehä kivoja asioita mistä tulee hyvä fiilis?
Ps. Töherryksille on tietty jo oma Instagram, otaha seurantaan @patzytoehoerts
