Hiekkakikkareella ollaan elossa, mutta ei välttämäti ihan täysillä käydä. Pääkoppa on kyntäny syvissä ja synkissä oloissa, ja kyllähän tässä rupee oleen ruumiinki kanssa aika helvetisti naputettavaa. Ikäneidon elämä ei herkulta maistu, se tiedoksi nuorisolle. Pää hajoo ja ruho hajoo ja vaihdevuodet ja kaiken päällä valuu tää saatanan synkkä koronavirusripuli.
Nyt kuitenki on pientä tutinaa, että ehkä tää oikeesti joskus tästä vielä elämäks muuttuu. Kun heinäkuussa Indonesian päivittäiset tartuntaluvut laskettiin kymmenissä tuhansissa, nyt luvut on laskenu siedettäviin lukemiin (tätä nakuteltaessa uusin tilasto kertoo että vajaa 4000 uutta tartuntaa todettu eilen). Paljon porukkaa on rokotettu ja isoja rokotustapahtumia on järkätty useita, ihan täällä meiänki saarikäppänällä. Ja niissä on tosi kiitettävästi porukkaa rampannu, monella on jo kaks rokotusta, miulla myös.
Heinäkuussa kun tilanne oli todella hirvee, Indonesia sulki rajat vielä tanakammin ku mitä ne aikasemmin oli. Turistiviisumejahan ei ole enää saanu liki puoleentoista vuoteen, mutta pitkään porukka keplotteli hintavilla "bisnes"-viisumeilla. Nekin poistettiin käytöstä, ja maahan pääsi ainoostaan Indonesian kansalaiset, oleskesluvalliset (esim. työluvan omaavat) ja diplomaatit. Muilla ei mitään asiaa tänne. Nekin jotka maahan saivat tulla, joutuvat lusimaan 8 päivän karanteenin hotellissa Jakartassa. Karanteeniin sisältyy useempikin covid-testi ja jos ne näyttää negatiivista niin sitten matkaa sai jatkaa muualle Indonesiaan.
8 päivän karanteeni on yhä voimassa, mutta nyt sentäs viisumeja jälleen saa, huraa sille. Ei toki turistiviisumeja edelleenkään, mutta kaikenlaisia muita viisumeja on tarjolla, kera kreisin paperisodan. Indonesiaan saapuminen on siis mahdollista, joskin vaatii etukäteen hommatun viisumin lisäks vielä täydet rokotukset, kaikenlaisia lipui ja lapui ja testei ja juttui. Ja sen karanteenin, joka vielä ainakin tätä naputeltaessa on voimassa ja sen lusimispaikka on Jakarta, ei esim.Bali.
Balin lentokenttä ON auki, kotimaan lennot on suhannu koko ajan, mutta nyt myös kansainvälinen puoli on TEORIASSA avattu. Ei sinne vielä mikään ulkomailta saapuva lento lennä, mutta ehkä lähikuukausina jokunen lentsikkafirma saattaa repästä ja ruveta lentämään ihan Balille saakka. Tämä tarkottaa sitä, että jos karanteeni pysyy pakollisena, sen voi Jakartan sijaan kärvistellä Balilla.
Karanteenihotellit on etukäteen määriteltyjä, ja mitä olen sitä alustavaa listaa Balin osalta nähny ni morjens, ei ole budjettimatkaajan karanteenia tarjolla laisinkaan. Näytti olevan lähinnä viiden starban megaluksus-resortteja, jotka maksaa ihan vitusti.
Monet on imassu uutisista vaan otsikot että VIISUMEJA TAAS SAA, BALIN LENTOKENTTÄ ON AUKI ja sitte mesotaan että jihuu no nyt niitä turisteja tulee ihan kohta aivan saatanasti, pikaveneitä tulee 15 päivässä ja kaikki täynnä jengiä, bisnes äs juusual, rahaa kohta tulee ovista ja ikkunoista, koronaperseily on vihdoin ohi ja palataan normaaliin. Niin justiisa. Kenelläkö on niin paljon lomaa että siitä viittii uhrata 8 päivää karanteeniin täällä päässä ja mahollisesti vielä pakolliset eristäytymiset kotimaassa loman jälkeen? Plus tuo karanteeni hiukkasen nostaa lomareissun kustannuksia, koska ei ole halpaa karanteenia tarjolla. Toki jos ei oo kiree budjetti ja lomaa on useempi kuukaus, ni kyllähän tuo kaikki sitte lienee vaivan ja kustannusten väärti, eikö vain?
MUTTA. Kun on 18 kuukautta ollu pelkkää toivottomuutta ja synkän tunnelin päässä ei oo kajastanu minkäänmoista valonpilkahusta, ni ohan tää jo jotain. Ja se tahti millä säännöt ja rajotukset ym täällä elää ja muuttuu ni sitä ei tiiä yhtään miten nää hommelit menee esim. 2 viikon päästä. Eli toivoa on, ja se on tällä hetkellä aika helvetin iso asia noin henkisesti, ainakin meikäläiselle.
Olen ollu sikäli "lellitty" (kuten eräs tuttava täällä totes) että niin kauan kun oon täällä ollu niin miulla on rampannu kavereita ja tuttavia käymässä ihan katkeamattomana virtana. Ja se on ollu aivan saatanan mahtavaa ja upeeta. Kun tää Mordorin Spurgu Travels Oy:n pakettimatkailu tänne loppu kun seinään puoltoista vuotta sitte, ni voitte uskoa että se hiukkasen teki kipiää henkisesti. Oon ollu aika hukassa ja huonona, ja on ollu kavereita ihan järjetön ikävä. Ja sen lisäks että Mordorin kavereiden täällä ramppaaminen loppu, niin myös täällä asuvia kavereita lähti pois ihan helvetisti. Eikä ole päässy tuttavat muistakaan maista käymään, eritoten Australiasta, missä on paljon frendejä jotka normaalisti käy täällä useemman kerran vuodessa.
Vaikka väki onki käyny todella vähiin, ni onneksi on kuitenki ollu vielä muutamia sinnikkäitä jälellä, eli ei oo tarvinu ihan orpona yksin kitua. Varsinkin se, että Simo Lappeenrannast on yhä täällä on ollu iso juttu, koska Simon kanssa voi puhua suomee ja Simo tulee korjaamaan sähköjuttuja jos kotona meinaa torppa räjähtää erikoisten sähköjuttujen kanssa ja Simo neuvoo millasta puhelinta kannatta ostella kun vanha meinaa hajota ja - mikä tärkeintä - Simolla on lähes aina aikaa lähteä kaljalle tuulettamaan päätä.
Mutta voi herranpiaxut sitä päivää kun ne Morodin Spurgu Travelsin reissaajat alkaa taas saapuilemaan saarelle! Miä niin pyärryn onnesta!
