Täällä asuessa on aina ollu haaveissa kunnon viidakkopiha. Vehree kunnon pöheikkö, mistä sais napsia hedelmiä suoraan puista. Piha, joka tuottais ilmasta syötävää. Ja missä voi välillä riehua macheten kanssa ihan indianajoneksena.
Viidakkopiha olikin, hetken aikaa. Sitten vapautin kanat kanalasta, jotta he saa temmeltää vapaana pitkin pihaa ja kuopsuttaa ja elää niiku kanan kuuluu elää. Se olikin sitten siinä se viidakkopiha. Kun viime vuonna sadekaudella naapuruston heppaukot miltei jonottivat, että pääsivät leikkamaan hevosilleen heinää ja muuta vihreetä miun pihasta, ni nyt ei oo yhtään mitään mitä pihasta vois nylkeä. Kanat syö ja kuopsuttaa kaiken. Täten tässä mennään nyt hiukan yritys&erehdys-tekniikalla, kun koitan saaha pihassa mitään kasvamaan.
Banaania kasvaa yhä paljon (ja niitä saa välillä pistää päreiks machetella, aijjjuma, siinä lähtee raivo ihmisestä kun tunnin verran hakkaa banaania helvetin isolla moralla!), ja on 3 isoa mangopuuta, jotka tosin ei vielä pukkaa hedelmää. Sokeriruoko kasvaa hyvin, sekä erinäiset hyödyttömät jutskat: kaikenlaista palmua ja muuta puuta on, puskia ja kukkasia ja muuta. Kävelyreissuilla usein pongaan kasoja mihin esmes joku hotelli tahi resortti on heivannu rehuja kun puutarhaa on trimmattu, ja minähän keräilen sieltä mitä millonki sattuu löytymään. Isken kaiken kotipihan multiin ja sitte katotaan mikä viihtyy ja mikä kestää kanat. Kaikki ei pärjää, mutta aina joku rupee rehottaan. Oma piha, paras piha.
Kun muutin nykyseen torppaan puoltoista vuotta sitte, kesällä 2020, takapihalla rehotti jonkin verran kummallisia köynnöskasveja, joista roikku kuivettuneita ruskeita pökäleitä. Kun tarkemmin tsekkasin, niin hokasin että jumaliste, näähän on pesusieniä. Ei ollu kyllä mitään hajua aikasemmin, että nuo tuommoset luuffat eli pesusiänet kasvaa köynnöksinä ja vieläpä aivan muina pesusieninä täällä Hiekkakikkareellakin. Valitettavasti tuolloin oli sesonki jo vähän ohi, ja liki koko sato oli jo sen verran parasta-ennen-päiväyksen ohittanutta että ei sieltä käyttökelposta luuffaa löytyny. Mutta paiskoin siemeniä ympäri huudiloita, ja aattelin, että josko ens sesonkina, eli viime kesänä kakskööt-kaksköötyks, tulis kunnon satoa. Ja kyllä nimittäin tuli ihan jumalaton sato! Jakelin sieniä kaikille, jotka niitä suinki suostuvat vastaanottamaan.
Luuffat eli pesusienet on itseasiassa kurkkuja. Guugella pesusienikurkku, jos et usko. Ne kasvaa-rehottaa köynnöksinä ihan hulluna, tekevät söpöjä keltasia kukkia joista kaikenlaiset hyönteiset tykkää, ja sitte ne rupee työstään vihreitä kurkun näkösiä pötkylöitä. Ja pötkylät on syömäkelposia, jos ne kerää ennenku ne alkaa muuttumaan pesusieniks. Maistoin kyllä, ei maistu yhtään miltään, mutta kanat ja ankat tykkäsivät kovasti.
Syömiskelposuus menee nopeesti ohi, ja kurkku rupee muuttumaan karkeekuituseks kelvottomaks jöötiks. Heinä-elokuun tienoilla köynnöksistä killuu ruskeita kuivia pökäleitä, jotka on suotavaa kerätä ja kuoria ja laittaa perusteellisesti kuivumaan esmes aurinkoon. Siemet sopii ravistella ulos ja paiskoa pitkin maita ja mantuja, ni saapi lisää luuffaa seuraavana vuonna.
Viime kesänä satoa tuli siis ihan järjetön määrä. Köynnökset ehti kasvaa kunnolla, ennenku vapautin kanat. Tänä vuonna ei tuu järin kummosta pesusienikarnevaalia, kanat on syöny liki kaikki mitä yritti yhtään versoa, mutta sentään yhellä aidanpätkällä on köynnökset hyvällä tolalla, ovat jo lopettelemassa kukintaa ja alkaapi kauhee kurkun vääntö aivan näillä näppäimillä.
Ja aiettä kyllä kelpaa kuurata ruhoa oman pihan pesusienillä. Ihan törkeen hyvä raasto, kun on semmonen jämäkkä ja rapee, lähtee kaikki möhnä ja melkeen nahkakii irti kun tommosella jynssää. Pienemmät luuffakurkut käytän astioitten tiskaamiseen.
Eipä hiukan ekolookinen vaihtoehto kaikenmaaliman muovisille pesusienille tai tiskiharjoille. Lisäks ainakin miulla on nää luuffat kestäny ihan helvetin pitkään. Jos ne alkaa vähän nuupahtaa, nin ne voi nopeesti kiehauttaa kattilassa, ja sit antaa kuivua hyvin ja avot, taas jynssätään.
Oman pihan pesusieni, se paras pesusieni on!
