Olen hengissä. Lamaantuneena, tylsistyneenä, ajoittain masentuneena ja koko ajan stressaantuneena sekä vittuuntuneena. Aivotoimintaa ei tunnu kauheesti olevan, useimpina päivinä ei huvita kun nukkua ja lukea. Ei kauheesti kiinnosta ees kaljan juominen, mikä jo kertoo että kuuppa ei voi hyvin. Ja miksi? No vittu korona ja siihen liittyvät... noh, KAIKKI. Täällä on nyt yli 7kk kökitty ilman turisteja. Paljon myös täällä pitkään asuneita tyyppejä on lähteny, koska ei oo töitä, ei oo rahaa. Ymmärrän kyllä. Samalla kuitenki ärsyttää vikinä että oispa siellä, pääsispä takas, on niin vaikeeta. Vittu mitäs läksit. Ei täälläkään helppoa oo, mutta koitetaan jotenki selviytyä, periks ei anneta.
Enkä oo ainoa jolla alkaa vähän päässä viirata. Kyllä sen jengistä näkee että rupee monella olee hermo kireenä.
Oma laho puupääni rupes leviämään kunnolla tossa reilu kuukaus sitte. Tapahtu kaikenlaista, on jatkuva stressi rahasta ja kaikesta mahollisesta, mutta viiminen niitti oli se, kun kissoille palkattu eläinlääkäri otti ja lähti. Syy ei ollut millään lailla minun, vaikka kusipää olenkin. Tapahtui monta paskaa asiaa (mm. lekurin kämppään murtauduttiin) samaan aikaan, ja lekurin perhekin ilmeisesti painosti aika tavalla että pitäs tulla kotiin sieltä Hiekkakikkareelta. Hajosin aika atomeiks tän tapahtuman jälkeen. Eläinlääkäriä kissoille oli säädetty niin pitkään, ja vihdoin tuli loistava lekuri, joka oli just täydellinen kissoille. Ja sitte koko lysti loppu alle 2 kuukaudessa. En tehny öbaut viikkoon muuta ku hoidin pakolliset asiat ja muun ajan kökin kotona itkemässä ja kierimässä itsesäälissä ja toivomassa että joku tulis ja tappais.
Jos siinä kohin olis ollu kotona portti Narniaan tai teleportaatiolaite niin olisin ottanu kissani ja kanani ja painunu vittuun täältä. En tiedä minne oisin teleportannu (en todellakaan Kouvolaan) mutta tuli olo että kun kaikkeni yritän ja vituiks menee niin pitäkää kikkareenne.
Mutta kyllä se siitä sitte. Arasti palasin kaljan ääreen eli ihmisten ilmoille ja olin että havuja perkele, suamalainen sisu ja kaikkee, periks ei anneta. Ohan tässä jo vuosia pärjätty ilman eläinlääkäriä niin pärjätään edelleenkin. Asioilla on tapana järjestyä ja muuta paskaa.
Pääkopan leviämiseen vaikuttaa varmaan aika helvetisti sekin, että ei oo oikein ketään kenen kanssa kunnolla jutella ja jauhaa paskaa ja puida kaikki asiat. Kaikki pyörii vaan omassa päässä ja paisuu älyttömiin mittasuhteisiin. Kyllä on täälläkin kavereita vielä muutamia, mutta suurin osa frendeistä on levällään ympäri maailmaa. Eikä mitään hajua millon kukaan pääsee täällä ees käymään.
Kaipaan erityisesti kavereita Mordorista. On niin tylsää! Ja aivan orpoparkaolo kun ees Vähänryyppää ei oo pamahtanu saarelle, kuten se normaalisti joka syksy tekee. Varotan jo, että se onnekas kekä tänne ekana Mordorista pärähtää niin joutuu vastaanottamaan järjettömän avautumisripulin. Saatana, laitan kissakaupanki kiinni vähintään kaheks päiväks ja sitte otetaan vähän päiväkänniä ja mikä pälätän ja itken ja ruikutan ku on ollu niin vaikiaa.
EI SAIS VALITTAA, siellä jo kitistään. Tiedän. Asiat voisi aina olla huonomminkin. Voisin esmes olla kaamoksessa Mordorissa ja etätöissä itsemurhakuutiossa. Mutta ei niin paskaa happea etteikö sitä pahemmaksi saisi kun heittää sekaan säkillisen syyllisyyttä. Eli suotakoon kaikille vapaus valittaa, jos vituttaa ja masentaa ja ahistaa. Ei se kenenkään oloa paranna jos lisäks kantaa harteillaan kaikkien muidenkin paskaa oloa.
Mutta, tadaa, nyt kun oon sieltä lokakuun alun syvimmästä paskakaivosta kammennu taas ulos, niin koitan hampaat irvessä olla et KYLLÄ TÄÄ TÄSTÄ. Saari on nätti ja hiljanen ja rauhallinen. Saahaa olla ulkona ihan normaalisti. On kissoja. On kanoja. On bingo joka toinen perjantai. Oli päheet Halloween bileet ja on tulossa Movember viiksibileet. Että ei täällä ihan vaan lamaantuneena kökitä ranteita järsimässä. Koitetaan elääki vähä.
Ja jos oikeen kaivaa niin eläinlääkärin lähöstä seuras se positiivinen asia, että on taas nimittäin aikaa. Kissakauppa ei oo auki kun pari tuntia iltapäivisin ja useimpina päivinä ei käy ketään asiakkaitakaan. On siis aikaa puuhastella kotona pihalla, tai jos ei huvita puuhastella niin voi ottaa torkkuja tai vaan löhöö ja lukee. Voi käyä nukkumaan jo vaikka viieltä illalla jos nukuttaa.
Onneks on kissoja, kanoja ja kindle. Muuten oisin jo rasvaamassa köyttä. Sen vaan sanon, että loppuis jo tää vitun koronaperseily. Tulkoon jonkinlainen normaalius piakkoin pliis.
PS. Koska aivotoimintaa ei juurikaan ole, tän blogin päivitys on puuhastelulistalla aika helvetin häntäpäässä. Läppäriä en jaksa edes avata kun ehkä kerran viikossa. Instagramissa olen aktiivisempi. Sitä kun voi päivitellä puhelimella samalla kun makaa ameebana sängyssä. Ota sieltä @patzykikkare seurantaan jos hotsittaa.
Comments