Piikitys

Vihdoinkin täältä on jotain kerrottavaa. Muutakin kuin että vituttaa kaikki ja tuntuu aivokuolleelta ja lonkerotkin on kaikki juotu.

Kävin eilen asennuttamassa ekan mikrosirun, eli ottamassa koronarokotteen numero yxi! Hurraa!

Indonesian valtion rokotusohjelma tarjoaa ilmaset piikitykset tietysti oman maan kansalaisille, mutta myös meille ulkomaalasille, joilla on oleskelulupa ja sen kylkiäisenä tuleva indonesialainen henkilönumero. Jossain vaiheessa on tiettävästi tulossa tarjolle myös rahalla ostettavia rokotteita, siis heille jotka ei kuulu tuohon valtion tarjooman rokotusohjelman piiriin.

Rokotushommien käytännön järjestelyt vaihtelee paikoittain, mutta myö Hiekkakikkarelaiset kuulutaan Lombokin rokotusohjelmaan ja siellä homma tuntuu olevan hyvin selkee. Rokotteen saa, kun on esittää paperi, jossa on indonesialainen henkilötunnus, ja tuo paperi tulee sen oleskeluluvan kylkiäisenä.

Rokotuksia tehään Lombokilla paikallisissa terveyskeskuksissa eli puskesmaseissa, mutta järjestivätpä myös ne pari isoa massarokotusfestaria yhessä fänsipänsi-resortissakin. Minä piipahin eilen tuommosessa rokotusfestarissa.

Hommat oli hyvin organisoitu, indonesialaisen mittapuun mukaan ainakin. Lampsit mestoille, istahat tuolille odottelemaan. Polliisi ohjaa kajariin huutamalla toimintaa. Ensmääsenä piikille pääsivät ne, kekkä tuli hakemaan toista rokotetta, ja myö ekalle piikille tulijat ooteltiin hetkinen. Sitte huuettiin ekan rokotuksen saajia ryhdistäytymään, ja ruvettiin pääsemään asiaan.

Ekalla tarkistuspisteellä katottiin paperit, eli että löytyy se henkilötunnus. Sitte istumaan ja oottamaan vuoroa. Kun oma vuoro tuli, yks tyyppi katto paperit vielä uusiks. Piti kirjottaa nimi, henkilötunnus ja puhelinnumero listaan. Sitte perseen siirto seuraavaan tuoliin, missä mitattiin lämpö ja otettiin verenpaine ja haastateltiin terveysasioista. Onko sitä tai tätä, syökö lääkkeitä, mikä fiilis. Miulla verenpaineet huiteli taivaissa, ja sitä jouduttiin ottamaan useempaan kertaan ennenku tasaantu. Olin niin hermona jotenki että tuntu että pumppu ja pää räjähtää. Kun lukemat vihdoin oli vähän siedettävämmät, perseen sai siirtää piikityspaikalle, missä ei ehtiny mitään sanoa ennenku täti jo tööttäs neulaa olkavarteen. Kiitos, homma hoidettu.

Tämän jälkeen oddotusalueelle numero kaksi venailemaan rokotustodistusta. Odottelun aikana puhelin jo piippas ja tuli tekstarilla vahvistus että olen saanu rokotteen ja kirjattu järjestelmään. Ja vielä pieni vartominen, kunnes printeri raksutti rokotustodistuksen ulos. Kaikki valmista, saa poistua.

Poistuminen tosin vähän viivästyi, koska polliisi halus kimppakuvan. Tämä kuuluu asiaan. Se on ihan sama vaikka piipahtais joku sähkömies korjaamassa jotain, homman päätteeks pitää aina ottaa kaverikuva. Niin siis nytkin.

Tää oli siis eka rokotesatsi, ja toisen saan tuossa kesäkuun alussa. Sillon pitää piipahtaa ihan vaan terveyskeskuksessa tuolla Lombokilla, näitä massarokotusmeininkejä ei kai ole lisää tulossa.

Rokote minkä sain on kiinalainen Sinovac, vissiin. AIVAN SAMA! Olen niin kypsä tähän koronaperseilyyn, että miun puolesta saavat piikittää vaikka syanidia jos sillä päästään yhtään lähemmäs sitä, että tän synkän tunnelin päässä alkais pilkottaa ees vaisu pieni toivon liekki. Toivon liekki siitä, että jossain kohin matkustelu olis taas mahollista ja kavereita rupeis valumaan mestoille, reput täynnä lonkeroa ja hapankorppuja! Vollotan varmaan viikon jos tuommonen ihme toteutuu. Ja vitut lonkeroista ja hapankorpuista, kuhan taas tulis kavereita käymään. Nyyh.

Minkäänmoisia sivuvaikutuksia rokotteesta ei oo vielä ainakaan tuntunu. Monet sanoo että ovat olleet väsyneitä ja nälkäsiä rokotteen jälkeen, mutta miä nyt olen kroonisesti väsyny ja naposteluhimonen, että en huomaa mitään eroa normaaliin. Parilla tutulla on tullu vähän kuumetta tai päänsärkyä, mut miul ei o mittää.

En oo vielä testannu toimiiko 5G ja voinko nyt faksata ajatuksia johonkin. Tsekkaan tämän asian lähiaikoina.