Alta pois ensin Hiekkakikkareen yleiskuulumiset: elellään täällä ku porsaat! Meillä ei oo ollu yhtään todettua koronaa (vielä) eli sen suhteen eipä elämä paljoakaan normaalista poikkea. Mitä nyt saari on autio ja suurin osa bizniksistä on kiinni. Maskeja naamoilla näkyy lähinnä satunnaisilla täällä piipahtavilla turisteilla (indonesialaisia) tai jos tarvittee käyä pankissa. Turvavälejä ei tarvi rynkky kainalossa kytätä koska tällä porukalla on vaikea saaha ryysistä aikaseks. Ku ei täällä jaeta ees ilmasia ämpäreitä ni paskaakos tässä ryysimään!
Ihminenhän tottuu nopeesti uusiin asioihin ja niin tässäkin tapauksessa. Hädintuskin muistaa millasta oli kun heppakärryt kaahaa ees taas nonstop ja turistit hinaa laukkuja tai kantaa rinkkoja, ja kun rantakadulla pyöräily ihmisten ja heppakärryjen seassa vaati vähintään valiumia että siitä selvis saamatta hermoromahusta ja tankoraivokohtausta. Henkkoht en kaipaa turisteja juuri lainkaan. Kaipaan omia kavereita (hirvee ikävä!) mutta kaikenlaisten spiidomiesten tai perseet paljaana tepastelevien bikinibeibejen poissaolo on ihan jees.
Että jos tuloja olis ilman turistilaumoja ni saari sais pysyä ihan tämmösenä foeva.
Mitenköhän sitte joskus, jos ja kun, turisteja taas tulee? Ollaan kaikki varmaan ihan huuliot pyäreinä että herranjestas, kattokaa, ihmisii, ulkomailta saakka tänne tulleet!
Tätähän ei hetkeen tule tapahtumaan. Indonesian rajat on kiinni ainakin ens vuoden alkuun. Eli jatkamme porsastelua täällä saarikuplassa ihan keskenämme vielä hyvän aikaa. Sen lisäks että saari on hiljanen, rauhallinen, ja idyllinen lintukotokupla, ni meillä täällä olijoilla on kaikilla ollu ihan helvetisti ylimäärästä aikaa. Töitä kun ei ole, niin on ollu aikaa kuopsutella pihoja ja askarrellapaskarrella kaikenlaista. Osa jengiä on ruvennu lisätienestejä haaliakseen tekemään kaikenlaisia nettihommia: kieltenopetusta, pokerinpeluuta ja - tadaa - seksitsättejä! Mikä ettei! Jos tiukat paikat tulee niin ottaa villasukan pois! Ittellä kissahommat on pitäny rutiineja yllä, mutta oli paljon vapaa-aikaakin tuossa monta kuukautta. Mitään järkeväähän en sillä kaikella ajalla tokikaan tehny. Otin päivätorkkuja, söin liikaa ja join kaljaa. Tosi hyödyllistä. Mutta heinäkuun alussa pongasin naapurista tyhjän talon, jonka ympärillä on valtava piha täynnä potentiaalia vaikka mihin. Nopeet neuvvottelut kämpän omistajan kanssa ja kättä päälle, hupsis vuokrasin talon. Ja se oliki sitte hyvästi päivänokostelu! Kaljaa toki ehin yhä kittaamaan, luajan kiitos. Palkkasin aluks remppaukot tekemään pienen keittiötuunauksen ja rakentamaan uutta aitaa sinne missä vanhat piha-aidat oli pillunpäreinä. Rakennutin myöskin kanalan (palaamme siihen kohta)! Ja kun remppaukot sai hommat valmiiks niin alotin maalaamisen. Maalasin murjun kaikki sisäseinät ja kaikki omat tahi kämpän mukana tulleet bambuhuonekalut sekä kulahtaneen puisen sängyn. Pensselimuijailuun meni öbauts pari viikkoa kaikki aamupäivät.
Ja väreissä ei nimittäin säästelty. Ei ole mikään 50 shades of brown tämä uusi palatsi! Vittu, jos asun trooppisella saarella niin en halua asua missään ruskeessa tai harmaassa, jos niitä kaipaa ni voi painua Kouvolaan. Ni että uuen Palatsin seinät on vihreetä ja keltasta ja pinkkiä ja sinistä ja violettia.
Heinäkuun lopulla muutin kissojen kanssa. Iisi homma, kun vanha tönö on vieressä, niin kissathan jo jolkotteli perässä kun olin uutta himaa vasta maalailemassa. Kun vielä ruokakupit siirty uudelle terelle niin mirrithän asettu taloks ilman mitään draamaa.
Ja nyt niihin kanoihin. Omien kanojen hommaaminen on ollu haaveissa jo kauan. Nyt vihdoin löyty talo missä tarpeeks pihaa kanalalle ja zäp vaan oli se pähee Kanakartano jo pihassa pykättynä.... mutta en tienny mistä saan kanoja. Kyllähän niitä kanoja on huudiloilla pilvin pimein mutta ne on jonkun muun kanoja, vissiin. Kaveri lupas Lombokilta tuua jotain hienoja pulskia munijoita, mutta tuli kaikenlaisia asioita että Lombokin kanat on vielä nytkin Lombokilla. Mutta eipä hätää, otin asian esille yhen tutuksi tulleen perheen kanssa, että kanoja pitäs saaha jostain. Ja kas, muutama päivä meni ja he pysäytti miut ja tarjosivat nuoria rumia alennuskanoja kelpohintaan. Kaupat tuli viidestä kaakattajasta siltä istumalta ja saman päivän iltahämärissä perheen iskä pyöräili kanat kainalossa meitsille ja Kanakartano sai ekat asukkaat. Meinasin ratketa liitoksistain, olin niin liekeissä! VIHDOINKIN KANOJA!
Muutama päivä siitä kun Sally, Betty, Eleanor, Maggie ja Sheena muutti Kartanoon, tuli viestiä Lutwala Divestä. Niilläkin on kanoja ja yhtä niiden pullukkaa muut helvetin kanat kiusaa niin paljo että oli jo huoli että tappaako ne sen. Eipä siinä mitään, kiikuttivat semmosen ruskeen ison läskin kanan säkissä kissakaupalle ja minä vein sen kotio ja laitoin Kanakartanoon. Ja sitte jänskätystä että miten ne viis nuorta ottaa vastaan tommosen pörheen pullukan. Pullukka, eli Delilah, otti hommat haltuun välittömästi ja pisti nuorison järjestykseen. Delilah on pomo ja nuoriso alamaisia, se kävi selväks heti.
Kanat on ihan mahtavia otuksia. Tyhmiähän ne on, ihan täysin urpoja. Säikähtelevät vähän kaikkea ja paskovat holtittomasti. Mutta viihdearvo on älytön! Niitä on hauska seurata ja kattella mitä ne touhuaa. Ne kuopsuttaa nonstop ja kannan niille ämpärikaupalla hevosenpaskaa, jota ne rakastaa. Paskaa on näemmä ihan huippua tonkia, koska siellä on kastematoja ja vaikka mitä aarteita. Siinä on hyvä myös kylpeä eli pöllytellä sitä kuivaa paskaa yllensä ja sitte ravistella höyheniä.
Alle viikko siitä kun Delilah muutti ineen, se pusers ekan munan. Miulla ihan oikeesti loimotti elämyssulakkeet ihan punasena kun hokasin että ei jumalavita, se pusaa munaa. Kyykin vieressä ja kannustin et JYY KÄN DUU IT, PUSH PUSH... ja plop vaan, sieltä höyhenperseestä tupsahti täydellinen hieno muna! Ja sama toistuu joka aamu noin puali-yheksältä.
Muut tiput on vielä niin nuoria, ettei ne muni, mutta kyllä ne varmaan ihan kuukauden parin sisään alkaa tuuttaamaan munaa ahtereistaan ja sitte vasta onki munajuhlat tiedossa jos tulee kuus munaa päivässä. On jo jonotuslista ihmisiä jotka haluu ostaa lellittyjen kanojen munia jos ylimääräsiä alkaa kertymään, eli munilla rikkaaks on tulevaisuuden suunnitelma!
Niin siistiä kun on kanoja! Heitä on siis tällä hetkellä kuus, mutta aion ottaa vielä muutaman lisää. 10-12 kanaa ois just hyvä.
Pihassa toki käy älytön määrä lähitienoon kanoja, ne senku sinkoaa aidan yli pihaan ja pöllii kissojen ruuat ja levittelee kompostikasan ja myllää koko pihan, mutta minkäs teet. Niille ei yksinkertasesti voi mitään. Asettuisivat taloks ja munisivat, mutta ei, ne käy vaan syömässä ja mylläämässä ja lepäilemässä heinikossa.
Meitsin kanoja ja Kanakartanon meininkiä voi seurata Instagramissa. Koska totta helvetissä kanoille piti tehä oma Insta. Ja on jo melkeen sata seuraajaa! Kanoista kissoihin. Kissaprojektin kanssa oli hiljasta kuukaustolkulla, koska korona ja lockdown. Klinikkaa ei voinu järkätä ja kaupalla ei kauheeta asiakasvirtaa käyny. Kauppa on auki tätä nykyä vaan pari tuntia iltapäivisin. On päiviä ettei käy ketään, mutta on päiviä millon pihalla on melkein jonoa. Luojan lykky on vielä jotain ihmisiä saarella jotka ostaa kissanruokaa. Se onki liki ainoa tuote mitä puoti myy ja mistä jotain tuloja tulee. Kissanruokakulut on tähtitieteelliset, koska ruokitaan kissoja kaikilla kolmella Gilillä ja tätä on jatkunu jo kohta 5 kuukautta eikä loppua näy. Kissat tarvii ruokkimista koska on niin vähän ihmisiä mestoilla ja suurin osa ravinteleista on kiinni. Ruokajämiä turistiten lautasilta ei juurikaan mirrien suihin ropise. Kaiken tän keskellä olen hampaat irvessä koittanu vähän laittaa rahaa sivuun koska oli pakko järkätä kissaklinikka. Ja palkata oma eläinlääkäri tänne pysyvästi. Nämä molemmat asiat vihdoin toteutu tässä vimosen 2 viikon sisällä. Eläinlääkäri Sully muutti tänne pari viikkoa sitte ja viime viikolla lennätin toisen lekurin Jakartasta käymään ja vedettiin 3 päivän järjettömän kiireinen sterilointiklinikka. 150 kissaa kävi kolmessa päivässä. Oli pikkusen takki tyhjä tuon rypistyksen jälkeen.
Eläinlääkäri Sullyn kanssa ollaan oltu yhteyksissä jo alkuvuodesta saakka ja hinkattu suunnitelmia. Hän on vastavalmistunu, eli ei ihan kaikkea pysty vielä tekemään, mutta pikkuhiljaa kokemus karttuu. Alunperin hänen piti muuttaa tänne jo kesäkuun alussa, mutta korona ja lockdown. Vihdoin pari viikkoa sitte hän saapui ja ai että on siistiä! Vielä oottelemma paperiasioita byrokratian rattaista ennenku voidaan kauheesti someleuhottaa ja virallisesti avata saaren pysyvä kissalääkäriasema, mutta whateva, kissalääkäri Sully on täällä ja hän haluaa olla täällä ja tykkää kissoista ja haluaa oppia lisää ja jumaliste, hän jopa siivoaa! Ja on kissojen/miun valitsema ja palkkaama, eikä mikään jostain hevonvitusta tänne tupsahtava eläinlääkäri, jonka palkkaamisesta kukaan ei vaivautunu kysymään miulta yhtään mitään (viime vuoden ei-niin-onnistunut-lekuri-turahdus). On jännää ja siistiä, että vuosien yksin ähräämisen jälkeen miulla on työkaveri.
Ja nythän ei sit enää oo kauheesti lorvailuaikaa. Ollaan kaiket päivät kissakaupalla tekemässä kissahommia ja suunnittelemassa ja säätämässä miten asiat rullailee sitte ku virallisesti avataan kissalääkäriasema.
Että tua niin... Paska vuosihan tämä toki on mutta hei, oon vihdoinkin kreisi kanamuija! Ja kissoilla on lääkäri! Jihuu!
