Oispa 70-luku. Lankapuhelimet kovimmilla tekniikan edelläkävijöillä ja muilla ihan vaan pelkkä elämä ja paljon aikaa siihen elämässä olemiseen. Täällä Hiekkakikkareella näkee koko ajan jengiä, jotka keikistelee rannalla tuntitolkulla ja joku onneton kaveri siinä räpsii kaks miljoonaa kuvaa jotta saahaan se yks täydellinen Instagram-kuva. Se yks täydellinen Instagram-kuva, missä ei ole aitoa mikään. Se kuva ei kerro, että näin oli kiva päivä rannalla kun lomalla rennosti oltiin. Ehei, se kuva kertoo, että olet siinä hammaslanka persvaossa vääntäny ittes johonkin eteerisen seksikkääseen solmuun, jollasessa kukaan ihminen maailmassa ei oikeesti rannalla pötköttele. Siulla ei ole karvaakaan väärässä asennossa ja jokainen saatanan hiekanjyväki on siun perseelle aseteltu ajatuksen kanssa. Olet viettäny viikon miettien sopivaa bikiniä (hammaslankaa) ylle ja oikeenlaisia aurinkolaseja. Että näyttäsit siinä kuvassa sitte siltä, että siun elämä on timanttista parhautta parhaassa seurassa, täynnä upeita maisemia ja pelkkää täydellisyyttä.
Vähänryyppään kanssa lokakuussa seurattiin tunti pari yhen pimatsun sensuellia rantahietikossa kieriskelyä. Myö oltiin syömässä ja koko sen ajan tämä suttura temmels rantaviivalla ja miehensä otti kuvia. Lopulta ukolta palo käämi ja se paiskas kameran muijalleen ja painu mereen. Eipä hätää, selfietikku esiin ja show jatkukoon.
Tästä päästäänkin siihen 70-lukuun taas kätevästi. Vaikka vituttaa olla vanha ja raihnanen, olen aika helvetin tyytyväinen että sain elää nuoruusvuodet ilman kännyköitä ja somea. Kerkes kato elämään ja olemaan ja tekemään ja oppimaan eikä fiilikset ollu kiinni siitä montako tykkäystä maailmalta tulee jos postaan nyt kuvan missä syön mutaa lähiojan rannalla.
Somehommat.... jumalauta, se on miltei täyspäivänen duuni. Ja monelle onkin. Täällä se näkyy myös niin, että esim aika monessa sukellusfirmassa on jo ihan palkattuna työntekijänä joku jonka pääasiallinen tehtävä on sosiaalinen media ja instagram-kuvien suoltaminen eetteriin. Ite poden ajoittain kauheeta someahistusta ja somekateutta. Lähinnä kissojen instagramiin liittyen. Kun olen törmänny todellisiin instagram-julkkis-kissoihin. Joku ihan normi mirri jossain ja jumalauta miljoona seuraajaa! Kyllä helvetti Hiekkakikkareen kissat on kiinnostavampia kun joku sohvalla makaava Fluffy McFluffball jostain Seattlen lähiöstä. Mutta kun miulla on muutaki tekemistä kun hieroa kissojen instagram-postauksia ni alle 3 tuhannella seuraajalla mennään nyt sitte. Näin se maailma muutuu, eikä vanha meinaa pysyä perässä. Ja niin sen kuuluu ollakin. Ei meiän muumioitten piäkään tajuta kaikkia nuarison kotkotuksia.
