Miä
  • Facebook
  • Instagram
Laita viestiä

Miä oon Päde, synkkä senioripissis Helsingistä.

 

Lue lisää

 

Jos nää sivut viihdyttää, niin lahjoita ropo tai pari Päden bintsurahastoon
  • Päde

Weltschmerz


Maailmantuska eli weltschmertz vyöry meitzillä eilen ihan yli äyräyiden. Ahisti ja vitutti niin ettei tienny miten päin olla. Piti ottaa ittiään niskasta kiinni ja rauhottua ja miettiä miten tästä eteenpäin. Enshätiin poistin puhelimesta liki kaikki uutisappsit, jotten niin helpolla kattele mitään helvetin paskalehtien paskajuttuja tai hyvienkään lehtien toki laadukkaita mutta huonoja uutisia. Flipboard saa luuriini jäähä, vielä toistaseks, mutta sielläki koitan pälyillä vaan jotain Tiny House Movement ja Green Living uutisia ja muuta hyvänmielen settiä.



Uutisten välttely ja siten pään hautaaminen hiekkaan toki ahistaa sekin. Mutta säilyy edes jonkinlainen mielenterveys kun ei ihan tismalleen ole kartalla kuinka päin vittua maailman asiat oikein on, riittää ihan se yleinen tietämys, että loppu häämöttää.


Täällä Hiekkakikkareella voi ihan helposti elellä saarikuplassa ja olla ilosen ulalla muun maailman tapahtumista. Meillä kun ei esmes ole joka nurkalla - ei itse asiassa millään nurkalla - kipsoja missä lööpit huutaa millon mitäkin katastrofia.


Mutta kyllä täälläkin saa ittensä ahistumaan. Tulipalot ja muoviroska ja miksei porukka vittusaatana kompostoi tai ees lajittele jätteitään. Ja se, että jos haet joka päivä warungiruokaa niin mikset osta ruokapurnukkaa mihin sen mättös haet vaan otat joka helvetin päivä sen vahapaperiin ja muovipussiin pakatun nyytin (365 pientä muovipussia vuodessa, jos haet warungimätön kerran päivässä). Kaikessa syynä ihmisten välinpitämättömyys. Vaikka on jengiä jotka koittaa asioita muuttaa paremmaks, niin mikään ei muutu kun suurinta osaa porukasta ei kiinnosta vittujakaan.

Iloista roskankeräysporukkaa

Pari viikkoa sitten Golfin kuppila hostas perjantaisiivouksen, eli Debris Free Fridayn. Vapaaehtoset kerää tunnin roskia lähitienoon pusikoista tai rannoilta, ja saavat palkkioks ilmasen bintsun tai limpsan. 150kg paskaa kerättiin yhessä tunnissa. Siitä on kaks viikkoa, ja enää ei edes huomaa että mitään on ikinä siivottu. Rakentamattomille maaplänteille iloisna dumpataan jätekuormia kun ei jakseta/viititä viiä ees kaatikselle. Gili Eco Trust just julkas artikkelin/tutkimuksen, että liki puolet (49%) tuonne meiän kaatikselle roudatusta jätteestä on biojätettä. Jonka siis vois helpolla kompostoida, jos jengi vaan viittis ees sen verran tehä että laittais biojätteensä erilleen. GET hakee kyllä ja vie ne kompostiinsa, jollei jengi halua omia komposteja pykätä. Tai helvetti, senku heittää ruuanjämät ja puutarhajätteet lähimpään pusikkoon, saaren lehmät ja vuohet ja kanat kilvan tulee ja siivoaa.

Poden ahistusta myös omasta käytöksestä ja olemisesta. Pitkän aikaa olen puolustellut itteeni ja elämääni, että hei en ole kohta 30 vuoteen syöny lihaa, enkä 6-7 vuoteen mereneläviäkään. En ole tehny lapsia eli en ole tuottanu tänne uusia kuluttajia ja tuhoajia. Pelastan kissoja eli teen jotain positiivistakin elämälläni enkä vaan vouhkaa rahan perässä. Tuen muitakin hyväntekeväisyysprojekteja täällä, jopa rahallisesti vaikkei miulla rahaa juurikaan ees ole (tästä syystä tavallaan omistan tällä hetkellä mm. viidesosan erästä rescue ponia, todennäköisesti sen ponin perseen). Lajittelen roskani, kierrätän. Mutta männä aikoina syyllisyys on silti kasvanu kiihtyvällä vauhdilla. Joka ainoa saatanan samppoopullo tai hammastahnatuubi tuijottaa kylppärissä, että nonni, tämäkin puteli pyörii täällä vielä miljardi vuotta, onneksi olkoon. Joka läpi on täynnä muovia. Puhelin on muovia ja läppäri on muovia ja kahvi on pakattu muoviin ja mehumuki on muovia ja kissanruoka on muovisäkeissä ja varvastossut on muovia ja ja ja ja.... aaarrrghhhh! Ja syöminen. Warungimättöni toki haen omalla pänikällä ja se pöperö on pelkkää kasvista ja ei aiheuta syyllisyyttä (vielä). Mutta nyt yhtäkkiä ei maistu pizzakaan enää kummoselta, kun siitä juustosta tulee kitkerän syyllinen sivumaku. Täten portti kohti vegaaniutta on jo levällään ja miulla on vähintäänkin toinen koipi jo siellä portin raossa. Maailmahan ei tokikaan pelastu, jos ja kun minä lopetan pitsan syömisen ja rupian juomaan kahvini ilman maitoa, mutta ihan itsekkäistä syistä koitan hienosäätää omassa elämässä asioita, jotka hienosäädettävissä on. Että syyllisyyden viitta harteilla hiukan ees kevenis ja siten olis helpompi olla. Tämä saa olla vähään aikaan viiminen maailmantuska-ahistus-postaus, seuraavaks tuuttaan teille vaikkapa miljoona kuvaa kissanpennuista! Niitä nimittäin on kissakauppa piukassa tällä hetkellä. Onneksi on kissat!


PS. Törmäsin internetissä termiin "hikikomori" ja se kuvaa aika hyvin sitä, mihin ahistuminen nykymaailmasta saattaa johtaa. Hikikomorit eristäytyy, koska ne ei kestä sosiaalisia paineita ja vaatimuksia ja kaikkea suorittamista ja muuta paskaa.

392 katselukertaa