Gili Trawangan sijaitsee Indonesiassa Lombokin saaren kupeessa, noin parin tunnin pikavenematkan päässä Balilta. Naapurissa on kaks kiliä lisää: Gili Meno ja Gili Air. Nämä kolme saarta, rakkaat lukijani, tunnetaan maalimalla yleistermillä Gili Islands! Gili Airilla on eniten paikallisasutusta ja hipein meininki, Gili Menolla ei oo menoo eli rauhallinen hiljainen paikka, missä voi ihan vaan olla ja lepuuttaa. Trawangan on se turistisin, rakennetuin ja kaiken mahdollisen kattavin hiekkakikkare. Tätä myöskin party islandiksi kutsutaan, aiheesta tahi aiheetta. Näissä vastauksissa keskitytään lähinnä Gili Trawanganiin, eli Hiekkakikkareeseen, koska muista saarista ja niiden sisällöstä en oo ollenkaan kartalla. Olen asunu Trawanganilla loppuvuodesta 2011 saakka, läpi tulivuorten sekoilujen, maanjäristysten ja pandemioiden.

Ympäri vuoden täällä kelpaa olla, mutta ehkä parhaat ajankohdat tulla tänne lomailemaan on maalis-huhtikuussa ja loka-marraskuussa. Kelit on sillo yleesä hyvät, mutta on low season, eli esmes majotusten hinnat on kohillaan eikä saari oo ihan tukossa ihmisistä. High season on täällä pahimmillaan elokuussa, mutta myös heinäkuussa ja syyskuussa on ryysistä. Joulu-uusvuos-tienoo on myös melkosta hulinaa. Kannattaa varata majotus etukäteen, ni ei tarvi sen asian kanssa sitte tuskailla. Huomioi myös paikallisia pyhiä. Nyepi joskus maaliskuun tienoilla on hindulainen hiljaisuuden juhlapäivä, joka hiljentää Balin aika totaalisesti. Sieltä tullaan silloin laumoina tänne mekkaloimaan koska Balilla on kaikki seis (lentokenttää myöten, kaikki on kiinni) ja ei saa ees piarasta ku hiljaa vaa pitää olla. Muslimien isoin juhla eli Idul Fitri, jota vietetään kun ramadan loppuu,näkyy täällä niin et ravinteleita on sulki ja kauppoja kiinni, koska Idul Fitrinä koko muslimiväestö on liikekannalla ja painuvat sukuloimaan kuka minnekin. Idul Fitri ajottuu lähivuosina huhtikuulle, riippuen ihan siitä millo ramadan loppuu. Ramadan, joka kestää noin kuukauden,ei sinänsä vaikuta elämään täällä, paitsi että moskeijat huutaa normaalia enemmän ja auringonlaskun aikaan saattaa olla kuppiloista turha huuella ruokaa ja juomaa, koska kaikki duunarit on syämässä koko päivän paastoamisen jälkeen.

Lämmintä täällä on ympäri vuoden. Noin +30 astetta koko ajan. Joskus porottaa niin että paukkuu +35 hellettä niskaan, ja sadekaudella saattaa olla joskus jopa alle 25 lämpötiloja aamusin. Eli tarkenee kyllä eikä tarvi sukkaa ja kenkää ja pipoa ikinä. Meillä on periaatteessa kaks vuodenaikaa: kuiva kausi ja sadekausi. Kun Mordorissa on kesä, ni täällä on kuiva kausi . Se tarkottaa, että ei sada moneen kuukauteen, on kuumaa, kuivaa ja tuulista. Merivesi on kuivalla kaudella asteen pari viileempää (eli noin +28 asteista VAAN) ku normaalisti. Sadekausi alkaa yleensä joskus marraskuussa ja kestää jonneki helmikuulle. Tosin lähivuosina on sadellu kyllä ihan muulloinkin, eli täälläkin on säät sekasin, kiitos ilmastonmuutoksen. Sadekausi ei tarkota tauotonta sadetta, vaan yleensä esterin perse –tyyppisiä kuuroja päivittäin, tosin saattaa välillä sataa aika rivakasti usiamman päivän putkeen. Ja aika usein tammikuussa on tupannu myrskyämään rajustikin. Sadekaudella vittumaisinta on se, että tiet ja polut muuttuu mutaliejuksi tai ihan reippaiksi järviksi. Ai että silloin on kivaa fillaroida!

En nyt alota ihan siitä että ensin pitää Helsingissä mennä lentokentälle. Jos et osaa ostaa lentoja Mordorista tänne ni mene Kouvolaan. Mutta lyhyesti: osta lento joko Balille tai Lombokille. Jos ei löydy hyvän hintasta pilettiä noihin, niin eti jollain hakukoneella halvin mahollinen rykäsy Mordorista johonki ääsiän isoon kaupunkiin (Kuala Lumpur ja Singapore kätevimmät, niist on useita yhteyksiä tähän suuntaan evri dei) ja sitten ostat jatkolennon vaikka Air Asialta joko Balille tai Lombokille. Balilta Gileille: Pikaveneet Balilta suhauttaa tänne lähtöpaikasta, reitistä ja säästä riippuen 1,5 - 4 tunnissa. Venelippuja voi ostaa Balilta helposti, pieniä matkatoimistokioskeja on joka nurkalla ja ne niitä lippuja myyvät. Tai voit ostaa liput internetistä. Yhen suunnan venekyyti irtoaa halvimmillaan siinä 400 000 rupian hujakoilla (tämä on tilanne elokuussa 2022). Venelippuja saa siis aika halvalla, mutta jos seikkailunhalu ei ole luokkaa "arkussa takasin" niin ei ehkä kannata niillä alennuspilettifirmoilla matkustaa. Onnettomuuksia sattuu ja kaikilla veneillä ei oo noi turvallisuushommat ihan kohillaan. Gili Getaway ja Blue Water Express on tiettävästi hyviä, joten saattaa olla sen väärti että maksaa lipusta vähän enemmän, ni todennäkösyys on päästä hengissä perille. Osa venefirmoista ajaa useemman vuoron päivässä, mutta suurin osa lähtee aamusella 9-10 hujakoilla. Venekyydin hintaan joillakin firmoilla sisältyy autokyyti hotellilta satamaan tai satamasta hotelliin pois päin mennessä. Ennen koronapaskaa tämä palvelu sisälty kyllä jokaiseen venelippuun, mutta näyttää siltä että ainakin tällä hetkellä (elokuu 2022) lipunhintaan ei pääsääntösesti kuulu autokyytejä yhtään mihinkään. Eli pirssi alle ja menoks. Suurin osa veneistä lähtee Balilla Padang Baista mutta jotkut liikennöi myös lähellä Sanuria olevasta Seranganin tai Benoan satamasta (esim. Gili Getaway ja Blue Water Express) ja muutama harva Amedista (esim. Freebird Express). Jotkut firmat koukkaa myös Nusa Lembonganin, Nusa Penidan ja Gili Geden kautta, ja jokunen firma kurvaa myös Lombokin Senggigin kautta, eli tsekkaa myös mitä reittiä vene posottaa. Jos botski seikkailee muilla saarilla niin kyyti saattaa kestää ihan helvetin kauan. Huomioi, että nää pikavenekyydit Balin ja Gilien välillä saattaa välillä olla melko hurjia elämyksiä, joita vois kuvailla parhaiten et Kolmen Tunnin Kuolemanpelko ja Merihätä. Miun ehdoton suositus onkin liikkua tuota väliä ainoastaan aamuveneillä, koska aamuisin meri on suopeimmillaan ja iltapäivisin ärhäköimmillään. Ja joskus myrskysesonkien aikaan veneliikenne Balin ja Gilien välillä saattaa olla turvallisuussyistä seis useamman päivän. Tätä tapahtuu etenkin sadekaudella (joulu-tammi-helmikuu) ja myös heinä-elo-syyskuussa, kun on helvetin tuulista. Tällöin ainoa vaihtoehto liikkua tänne tai täältä mihinkään on Lombokin kautta. Tsekkaa korvaako matkavakuutus jos jäät tänne jumiin sääteknisistä syistä ja missaat lentoja. Ja samalla kun sen tsekkaat, ni tsekkaa korvaako ne myös jos tulivuori purkautuu ja lentokentät sen takia suletaan, ollaan kuitenki kahen aktiivisen tulivuoren välissä, eli Rinjani Lombokilla ja Agung Balilla. Lombokilta Gileille: Lombokin kautta Gileille pääsee erittäin kätsysti vaikka siinä ei voita ainakaan rahassa mitään, jos vertaa Balin kautta kurvaamista. Itte kuitenkin suosin Lombokin kautta kulkemista, koska ei kiinnosta tuo Balilla kärvistely pätkääkään. Lombokille pääsee esim. semmosilla isoilla hitailla botskeilla, jotka ei tod ole mitään ruattin risteilijöitä. Ne lähtee Balilla Padang Bain satamasta ja jurnuttavat Lombokin Lembariin. Kyyti kestää noin 5 tuntia, plus odottelua ja säätämistä molemmissa satamissa. En suosittele. Lentäen sen sijaan on kätsy riipasta Lombokille. Lombokilla on uus kansainvälinen lentokenttä, jonne on helvetisti paikallisia lentoja (mm. Balilta ja Jakartasta). Ulkomailta ei tällä hetkellä (post-korona) oo tarjolla muutra kun AirAsian lennot Kuala Lumpurista. Mikä ei ole huono hommeli lainkaan. Euroopasta on paljon yhteyksiä Kualaan ja sieltä voi sitte pyyhkästä hippulat vinkuen suoraan Lombokille. Lombokin lentokenttä on täältä Hiekkakikkareelta katottuna aika ns. huitsun vitussa, eli kaukana Lombokin eteläisessä päässä. Sieltä pitää hinautua etiäpäin, jotta pääsee Gileille kulkevien veneiden kyytiin. Jonkinlaista julkista liikennettä lentokentältä ehkä on, mutta ei helpolla löytyvää ja minkä ehkä rahassa säästää niin hermoissa ja ajassa varmasti menettää. Viksuinta on buukata autokuski kentälle vastaan, niin säästyy ylimääräseltä häslingiltä ja pääsee sieltä lentokentältä mahollisimman nopeasti pois. Jollei sun majotus Gileillä tarjoa lentokentältä noutoa, niin multa voi kysellä yhteystietoja erittäin kivalle autokuskille, joka mieluusti tulee lentokentälle vastaan. Autokyyti maksaa ehkä 350-400.000rupiaa ja matka kentältä satamaan kestää tunnista kahteen tuntiin, riippuen liikenteestä. Ruuhkaa joskus on, kovastikin. Lombokilta tarvit sitten vielä venekyydin Gileille. Veneitä lähtee paristakin paikasta, mutta yleisin on Bangsalin satama. Halvin venekyyti Lombokin Bangsalin satamasta Gili Trawanganille maksaa tällä hetkellä 15 000 rupiaa, kun ottaa ns. public boatin. Ne on puisia veikeitä vekottimia, jotka kulkee pitkin päivää ja vene lähtee aina kun kyydissä on tarpeeks porukkaa. Veneitä kulkee vaan johonki iltapäivään klo 16-17 saakka, eli jos saavut illalla ni voit vaikkapa yöpyä Lombokilla ja tulla sit vasta aamulla tänne Hiekkakikkareelle. Bangsalin voi välttää töräyttämällä Teluk Nara -nimiseen mestaan ja ottamalla sieltä privaattikyydin. Ihan pikaveneitä on tyrkyllä. Autokuskis pystyy asiassa jeesimään, yleensä. Matka kestää 10-15 minsaa sieltä Trawanganille, maksaa 300 000 rupiasta ylöspäin, riippuen montaks ihmistä on kyydissä. Kallista, mutta ah niin helppoa ja nopiaa. Nämä ns. Speed Boatit suhaa myäs iltasella myöhäänkin, eli vaikka siun lento losahtaa Lombokille vasta illalla ni on ihan mahollista jurnuttaa Gilille saakka ilman yöpymistä Lombokilla. Loppugeimeissä tänne enivei tullaan siis veneellä, kas kun saarihan tämä on. Vene, oli se mitä lajia hyvänsä, tipauttaa matkailijat tuonne aika lailla saaren keskustaan kauheeseen hulinaan. Ei pidä pelästyä. Siinä on jätkää vastassa tuputtamassa majotusta ja heppakuskeja tarjoomassa kyytiä. Ota siitä välitön suuntima pohjoseen, eli sillä lailla että ku lähet rantakatua tarpomaan ni meri pysyy oikean käden puolella. Eti haluamas hintanen ja tasonen majotus, asetu, lopeta hermoominen ja ala olee.

Indonesian viisumihommat on saatanasta ihan normaalinakin aikana ja koronahommelit veti paletin niin sekasin että en oo jaksanu ees yrittää pysyä kärryillä. Erittäin lyhyesti siis tärkeimmät asiat tässä: Mitään ilmasta mahantuloa ei ole enää olemassa, ainakaan tällä hetkellä. Indonesian lähetystöistä ei saa enää mitään viisumeja (luulen), toki he varmaankin osaavat neuvoa näissä hommissa. Pertsa Perusturisti voi losauttaa maahan ilman etukäteen hommattua viisumia, ja voi saapuessaan ostaa lentokentältä 500.000rp hintasen Visa On Arrivalin. Se on voimassa 30vrk ja sitä voi jatkaa toiset 30vrk, yhen kerran. Sen jälkeen maasta on Pertsan poistuminen. Jos haluaa oleskella Indonesiassa pidempään,pitääpi hommata joku muu viisumi. On jos jonkinmoista bisnesviisumia ja muuta, ja ne kaikki pitää hommata Indonesialaisen sponsorin/agentin kautta. Ja maksavat hunajata. En tiedä näistä sen enempää. Suosittelen olemaan tarkkana kuin porkkana sitä agenttia/sponsoria hommatessa. Elä helvetissä lähettele satoja euroja ja kopioita passistas ihan kenelle tahansa jota siun 5 vuotta sitte yhel kival biitsillä tapaamas yks kiva tyyppi suosittelee. Lopuks: saattaa olla, että viisumipalettia sekotellaan lähiaikoina lisää. Tässä on jo pitkän aikaa vellonu huhuja kaikenlaisista uudistuksista, mutta mitään varmaa ei vielä oo. Ennenkun asiat on lailla vahvistettu, ne on vaan huhuja. Esim mitään digital nomad -viisumia EI OLE OLEMASSA vielä, eli jos joku sitä siulle kivaan hintaan lupailee, niin sori, linssiäsi viilataan.

Raha on täällä indonesian rupia ja oot heti miljonääri ku vähäsen vaihat pätäkkää. 100 000 rupiaa on tällä hetkellä (elokuu 2022) melkeen 7 egee. 10 egee on noin 150.000rp. Trawanganilla pankkiautomaatteja on joka nurkalla, Airilla on ainaki yks, Menolla myöskin on yks automaatti nykysin. Käteisellä aika pitkälti pelaillaan vielä, jotkut isommat majapaikat ja suklipuljut hyväksyy luottokortteja, mut vaikiaa on jos tuut asenteella et mä mitään kääshiä oo vuosiin käyttäny, mobiilipay tai sit höylään vaan mun platina-amexia. Moni kysyy rahanvaihdosta, mutta miä en niistä hommista tiijä mitn ku en oo tarvinu. Kyllä tääl saa rahaa vaihettua, Trawanganilla on esim. Mandiri-pankin konttori missä voi vaihella valuuttoja, mutta tiijä sit millaset vaihtokurssit on. Moni myäs tuntuu haluuvan peuhata amerikan dollareiden kans, mutta en tiiä et miks ihmeessä. Mutta jos tykkää ni siitä vaan, tuo vaikka repullinen dollareita. Ei niillä voi juuri missään mitään maksaa, et en sitte tiiä miks niitä pitäs selkä vääränä mukana kantaa.

Ei ole. Nääkin sivut olen rakentanu kirjekyyhkyjen ja savumerkkien välityksellä. Vakavasti puhuen, kyllä on. Wifi löytyy liki jokaisesta majatalosta ja kuppilasta. Ajoittain toimii tosi hyvin, mutta kyllä yhteydet välillä takkuaa niin saatanasti, ettei saa mitään tehtyä. Paikallisilla puhelinliittymillä on kelpohintaset datapaketit, eli sellasta kannattaa harkita, varsinkin jos täällä hilluu pidempään ja on ihan pakko olla koko ajan online.

Majoitustarjontaa on jokaiseen makuun ja lompakkoon, ja majotus voi maksaa ihan mitä hyvänsä. Löytyy yksityisiä luksusvilloja omalla uima-altaalla, isoja resortteja, pieniä nahjuisia homestay-majoituksia, reppureissari-hostelleja, bambuhökkeleitä... ihan mitä kukin sattuu kaipaamaan. Halvimmat majoitukset (siinä noin 100 000 rupian hujakoilla yö) löytyy aina tuolta keskemmältä saarta. Jos haluu asua ihan rantsussa niin hinnoissa on aina hiukan rantalisää, vaikkei majotuksen tasossa ois ees kehumista. Se on ihan jokaisen omassa mietinnässä et millasta majaa alleen ottaa: budjetti, mukavuudenhalu, ym tietty vaikuttaa. Pitääkö olla ilmastointi, minibaari, uima-allas jne. Jos miulta kysytään, niin suosittelen majottumaan saaren pohjoisessa osassa, missä on rauhallista ja hiljasta ja vähemmän hulinaa ja älämölöä kuin keskustassa. Toisaalta, jos tulee pelkästään bailaamaan, niin ehkä majottuminen keskustan lähellä on kätsympää, voi kontata kotiin eikä tarvi suhata pyörällä pitkin pimeitä viidakkopolkuja. Suosittelen: Gili Palms Resort Semmonen perustason resortti. Uima-allas on, huoneet siistejä, ilmastointi on, jääkaappi on, suihkussa lämmin vesi. Sijainti on loistava, eli lähellä rantaa, rauhallinen alue, mutta vain rivakka kivenheitto keskustan hulinasta. Jos tulee isommalla porukalla, niinkannattaa ehkä miettiä privaattihuvilan buukkaamista. Niissä on yleensä majotustilat vähintään 4 hengelle, oma keittiö, uima-allas ja muuta krumeluuria. Suosittelen: Gili Palms Villas . Voit varata Gili Palms -korporaation majotukset miun kautta. Tsekkaa tämä sivu.

Voin toki. Tsekkaa tämä sivu.

Täällä ei oo moottoriajoneuvoja, ei suhaile mopot viidakkopoluilla! Tai suhailee kyllä, sähkömopot, nuo hiljaiset tappajat, joista paikalliset on viime vuosina pillastuneet aivan. Vauvasta vaariin, niillä mennään! Taksin virkaa toimittaa cidomot, eli heppakärryt . Kyyti keskustasta pohjoisrannalle maksaa noin 100 000 rupiaa. Neuvottele hinta ennen kyytiin kiipeemistä, kuskit tuppaa joskus kokeilemaan järettömien hintojen kinuumista. Heppakärryissä PITÄIS olla näkyvillä hintalista, eli siitä voit tsekata mitä kyyti siun huudiloille pitäis maksaa. Jos teitä on enemmän ku 3 ihmistä tai mukana on julmetusti matkatavaraa, ottakaa useampi heppakärry. Ei nimittäin oo taksiponeille kivaa jos kärryssä istuu 4 satakilosta ukkoa ja jokaisella joku 30 kilon matkalaukku täynnä Jalluja ja koskenkorvaa. Kätevin menopeli täällä on kuiteski polkupyörä, joita saa vuokrata joka nurkalta, jos ei omasta majatalosta semmosia löydy. Päiväksi fillarin saa ehkä keskimäärin noin 40-50 000 rupialla, ja jos ottaa pidemmäksi aikaa, hintaa saa yleensä tingattua alaspäin. Jos viipyy muutaman viikon tai pidempään, kannattaa ostaa oma fillari. Sen voi sitte helposti myydä ku lähtee pois. Fillarikauppoja löytyy Lombokilta, jos haluaa ihan uuenkarheen ja kiiltävän menopelin. Mutta käytettyjä fillareita on täällä koko ajan tarjolla, senku kyselee vaan. Käytetyn munamankelin saa ostettua omaks halvimmillaan noin 400-500.000 rupialla, fillarin kunnosta riippuen.

Shopattavaa ei ainakaan meikäläisen makuun kauheesti ole, mut eihän miul oo makua eikä nykysin enää rahaakaan. Perus-rättikauppoja ja matkamuistosälää on tarjolla kyllä ja viime aikoina on tullu aika kivoja fiinimpejä putiikkeja kans: surffivaatekauppoja ja muuta. Minimarketteja on koko rantakadun varsi täynnä, ja niistä saa mitä tahansa sattuu tarvimaan, oli se sitten ripulilääkettä, vodkaa, hyttysmyrkkyä tai perunalastuja. Hinnat on hurjia, ainakin jos vertaa vaikkapa Lombokin hintoihin. Mutta mikäs on kauppojen hinnoitellessa samppoopullot just niiku sattuvat haluamaan: jos ei kelpaa niin ole ilman tai lähe Lombokille shoppailemaan. Eli viksu suorittaa pienimuotoista varustelua esim. Balilla ja ostaa hintalapullisesta oikeasta supermarketista mukaan tarvittavan läjän hygieniakamppeita ja muuta sälää. Jos saapuu tänne Lombokin kautta, niin kannattaa pirssikuskille sanoa että kurvaa Lombokin pääkaupungin Mataramin huudiloilla ostarille, esmes Epicentrum tai Transmart. Epicentrumissa on mm. Hyper Mart, joka on vähän niikun paikallinen Prisma, mistä voit hankkia niin munahousuja, hyttysmyrkkyä, samppoota kuin mitä muuta hyvänsä. Tarvitko pesukoneen? Sieltä löytyy! Epicentrumissa on myös helvetisti vaatekauppoja, optikkoliikkeitä, kännykkäkauppoja, kemppareita, apteekkeja, leipomoita, leffateatteri yms. Ja onhan siellä myös Starbucks, Burger King, Wendys ja muita oikeen maaliman kuppiloita. Transmartissa taasen on järjettömän kokonen Carrefour-supermarketti, missä on aika helvetin hyvä valikoima kaikkea mahollista ja aika edukkaat hinnat. Muuta Trasnmartissa ei sitte oikeestaa ookkaan, pari kahvilaa/ruokamestaa. Ja yläkerrassa huvipuisto, jossa on mm. vuoristorata.

Ruokaa täältä saa, ihan mitä tahansa sattuu haluamaan. Pizzaa, kebabbia, intialaista, vegaania... kaikkea on tarjolla. Perus-ravinteliuoka maksaa ravintolassa mitä tahansa 25 000 rupian tietämistä alkaen, mutta kyllä pöperöön ja juomaan saa helposti hujahtamaan 150 000 rupiaa tai enempikin. Useissa paikoissa laskuun lisätään viä veroja ja palvelumaksuja, saattaa olla joskus jopa 20% laskun hinnasta, eli kannattaa aina tsekata onko ruokalistassa maininta tästä. Paikallispöperöä löytyy jokaiselta listalta, mutta aidoimmat saanee pienistä rähmäsistä katukioskeista eli warungeista: vahapaperiin pakattuja nyyttejä, niis on riisiä ja kanaa, kalaa, tofua, rehuja ja semmosta. On hyvää, eikä oo hinnalla pilattu. 10-20 000 rupialla irtoo nyytillinen hyvvee. Tuommosen setin nimi on nasi campur, ja se on se yleisin paikallismättö mitä alkuasukkaat vetelee kitusiinsa. Satsit on joskus tosi tulisia ja tykkäävät lisätä päälle lusikallisen sambalia eli chilisoossia. Kieltäydy sambalista jos et oo pään räjäyttävän tulisen ruuan ystävä. Nasi campurin saa myös kätsysti mukaan, kun pyytää että "bungkus", se tarkottaa että take away. Jos haet paljon bungkus warungimättöjä, niin osta muovipurnukka ja vie se mukanas ja pyyä lappamaan sapuska siihen. Näin et tuota roskaa plus saat samalla rahalla enempi jos siulla on oikeen hyvän kokonen tupperware. Perus-indo-safkaa on myös nasi goreng (paistettu riisi, misä seassa on vihanneksia ja kanaa/mereneläviä ja mitä millonki, vähän niiku paikallinen pyttipannu) ja mie goreng (sama kun nasi goreng, mutta riisin sijaan siinä on nuudelia). Kandee myös testailla curryja, on nimittäin nam ja maiskis, jos on oikeen kunnolla tehty. Curryja saapi tofulla, tempellä, kanalla, kalalla, munalla ja herra tiäs millä, eli jokaiselle jotai, kaikille kaikkee. Kasvissyöjien on Indonesiassa helppo porskuttaa. Tofua ja tempeä on tarjolla ihan joka mestassa missä listalla on indonesialaista sapuskaa. Vegebuumi on tännekin ryömimässä, jos siitä mitään voi päätellä että löytyy jo pari nimenomaan ja pelkästään kasvisruokaa tarjoovaa kuppilaa ja myös vegaanisafkaa on tarjolla jo useissa paikoissa. Meitsi suosittelee koesyömään ainakin seuraavat mestat: Regina Pizza, sieltä saa oikeesti maaliman parhaat pizzat. Oikeesti. Tai en tiiä onko yhä hyviä, koska en oo syöny enää muutamaan vuoteen koska rupesin vegaaniks ja pitsa ilman juustoa on vaan mauton lätty. Mutta siis oletan että edelleen Reginan kiakot on todella jees. Jali Kitchen: Jali Resortin ravinteli, aivan lähellä Gili Golfia ja Gili Palmsia. Lista on sellasta aasia-fuusio-jutskaa, on vietnamilaista, thaikkua, indoa mutta myös julmetun hyvä burgereita (myös kasvisvaihtoehto). Fat Cats: Trawangan Diven uus yläkerran baari/ravinteli. Heiän Poke Bowlit on järkyttävän hyviä! Vegan Poke Bowl on ehkä saaren paras ruoka-annos, jos miulta kysytään. Seni Warung: jos haluut testata todella hyvää ja aitoa paikallista mättöä, niin menehän Täti Senin tykö. Nimittäin on just eikä melkein saaren parhaat pöperöt, eikä oo hinnalla pilattu. Ite olen syöny jo monta vuotta Ibu Senin mättöä vähintään 4-5 kertaa viikossa. Ibu Seni on pitäny miut hengissä myös korona-vuosina kun rahaa on ollu todella vähän. Seniltä saa pänikän pöperöä 15.000 rupialla ja siitä nimittäin tulee kupu turvoksiin.

Kaljaa on ja kaljan nimin on Bintang! Normihinta isolle Bintangille on keskimäärin 50 000 rupiaa, pieni bintsu 35 000. Drinkit maksaa 30 000 rupiaa ja siitä ylöspäin, riippuu onks paikallisviinaa vai tuontiviinaa. Happy hour -tarjouksia on monessa mestassa. Kalja kaupasta ostettuna ei yleensä oo juurikaan halvempaa, ellei sit osta laatikollista kerrallaan. Siiderinlipittäjille tääl voi olla vähän ankeeta, mutta (kalliita ja kuivia) tuontisidukoita on jossain kuppiloissa tarjolla. Paikallista Bali Cider -nimistä sidukkaa löytyy myös. Smirnoff Icee saa kans monestaki paikasta. Viini on kallista eikä sitä kaikissa paikoissa oo ees tarjolla. Kalja on täällä niiku se THE juominki. Paikallinen tiukka viina on täällä arakkia, joka on kauheeta bensalta maistuvaa tärpättiä ja joskus jopa vaarallista, voi lähteä näkö tahi jopa henki. Jos seikkailunhalus on sitä "arkussa takasin"-tasoa, niin maista toki, mut kato silti vähän millasessa baarissa sellasta viinaa juot. Tuontiviina on kallista, johtuen alkoholin rajusta verotuksesta. Tuo mukanas jostain tax freesta ostettua viinaa, jos sellasesta tykkäät. Lisäks täällä juuaan paljon palmu- ja riisiviinaa. Toinen on väriltään kellertävää ja toinen hiukan vaaleen punertavaa. Molemmat haisee ja maistuu oksennukselta, mutta paikalliset tykkää. Maista toki jos tarjotaan. Rööki on muuten sikahalpaa, aski malporoa maksaa noin 35-40 000 rupiaa. Huumeita on tarjolla kyllä. En asiasta enempää tiedä koska ite en tarvi ku kaljaa. Jos otat, niin muista että huumeet on täällä erittäin laittomia ja pienelläkin määrällä saattaa päästä vankilan pahnoille viettämään ihan helvetin pitkää lomaa. Ja piä myös kavereistais huolta jos ne mättää sienipirtelöitä napaan. Sienipäissään uimaan lähteneitä aina välillä tuolta merestä keräillään, erinäisissä mätänemisasteissa. Eli älä oo pöljä päihteitten kanssa häslätessäs.

Koronan jäljiltä baariskene on vielä ehkä vähän kömpimässä ylös koomastaan, mutta kyllä on hulinata tarjolla jo sen verran, etti tartte hakemalla hakee. Kreisibailuskene on enimmäkseen keskittyny tonne saaren sykkivimpään ytimeen, sataman lähistölle. SamaSama Reggae Baarissa on joka ilta menoo ja livemusaa. Lava Barissassa on useina iltoina kauhee hulina ja nuoriso siellä ihan helvetin katollaan. Saaren rasta/regei-skene on ollu vähän hukassa viime vuodet, siis jopa ennen koronaa, mutta kyllä se taas tässä näyttää olevan reipastumaan päin. SamaSamassahan regeipojat soittelee joka ilta, ja sunnuntai-iltasin kannattaa suunnata Exileen, saaren auringonlaskun puoleiselle rannalle. Siellä on live-bändi ja komiaa rummuttelua ja muuta hässäkkää. Ja yleensä ihan helvetisti porukkaa. Lemboade suoraan jali Resorttia vastapäätä on myös yks semmonen yleinen hängaround-mesta. Se ei ihan ole baari, eikä muutenkaan oikeen mitään, mutta siellä hengaa varsinkin Sumbawan suunan rastajengi. Ja aina välillä poijaat pistää siellä soitellen niin että koko tienoo raikaa. Huhuja on, että myös edesmennyt sympaattinen Merah Jungle Bar on aukeemassa taas, melko lähellä mestaa missä se legendaarinen alkuperänen baarikin oli. Tätä ootellessa!

On ihan turvallista eikä ryöstetä heti. Ei tänne matkaavan tarvi olla turvallisuudestaan sen enempää huolissaan ku missään muuallakaan. Älä oo urpo, tietenkään, älä levittele rahojas, niiku et tekis missään muuallakaan. Pidä bungalowis ovi lukossa ja jos kämpässä on ns. avoin kylppäri niin lukitse myös se kylppärin ovi kämpästä poistuessas tahi nukkumaan käyessäs. Keskustan kreisibileissä on kai aika iso riski että lähtee puhelimet ja muut käveleen, jos ei oo tarkkana. Vetävän näkösten, ja ihan vähemmänki vetävän näkösten, naisihmisten on syytä olla yhtä tarkkana tavarastaan ku missä tahansa muuallakin. Jos meet puolilta öin joihinki megabileisiin pelkissä bikineissä niin on satavarma että iholle pyrkijöitä on ruuhkaks saakka. Jos oot vuokrannu fillarin, lukitse se AINA. Fillarit lähtee kiertoon ihan salamana jos niitä ei laita lukkoon.

Niikun aina sanon, niin kotiinsa on moni kuollu. Mitä vaan voi käydä missä vaan. Mutta on hyvä myös tiedostaa että Indonesia sijaitsee Ring Of Firen päällä eli käytännössä meillä on ruutitynnyri perseen alla koko ajan. Tiedostamisella tarkotan, että ensinnäkin on hyvä tsekata että matkavakuutus korvaa tilanteet, joissa esim. lennot peruuntuu tuhkapilvien takia, tai jos joutuu evakuoitumaan pikasesti vaikkapa maanjäristyksen takia. Tee matkustusilmoitus, niin Suomen Indonesian lähetystö Jakartassa tietää että mordorilaisia on mestoilla, jos tulee tarvis selvitellä, ootko hengissä vai et. Ymmärrä, että kyse on luonnonvoimista. Maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia ei voi ennustaa. Älä pliis kysele, että luuletko että ku oltas tulossa sinne ens heinäkuussa, ni onks sillo maanjäristyksiä tai purkautuuko tulivuoret. En tiedä. Kukaan ei tiedä. Se on sama kun mie kyselisin, että sataako Kouvolassa ens juhannusaattona klo 18:37. Maanjäristys: jos tulee voimakas järistys, painu ulos ja pois rakennusten läheltä hippulat vinkuen . Jos ulos ei pääse, pitäis kyyristellä esim. oviaukoissa tai mennä pöydän/sängyn alle. Mutta useimmista tönöistä täällä on ihan helppo hilpasta pihalle, ellei järistys väännä seiniä siten, ettei ovet aukea. Jos ja kun pääset ulos, niin hakedu aukealle paikalle, kauas rakennuksista. Jos ehit, ota mukaan tärkeä omaisuus (passi, rahat, puhelin) sekä vesipullo, saronki, taskulamppu, hyttysmyrkkyä. Varaudu siihen, että sisätiloihin ei ole menemistä useampaan tuntiin, koska jälkijäristyksiä tulee ja osa niistä saattaa olla todella rajuja. Pidä puhelimessä maanjäristys-appseja, jotta voit tsekata tilannetta (missä järistyskeskus, voimakkuus, onko tsunamivaaraa). Indonesiassa hyvä on paikallinen BMKG-appsi (indonesiankielinen, mutta kyllä siitä faktat selviää). Koita ottaa rauhallisesti, vaikka tilanne onkin pelottava. Hysteria ei edistä asiaa mihinkään suuntaan. Hakeudu sukellusfirmoihin, jos tuntuu, ettei esim. hotellis henkilökunta pysty muuta kuin tärisemään. Manta Dive esimerkiks oli elokuun 2018 järistysten aikana yleinen kokoontumispaikka, jonka edessä toimi pop-up sairaala ja jossa muutenkin oltiin tilanteen tasalla. Niin... Jos jotain positiivista tuosta 2018 helvetistä pitää vääntää, niin okei, nyt meillä on jo kokemusta katastrofitilanteiden hanskaamisessa. Tulivuoret: ollaan kahden rintaman välissä, tulivuorten suhteen. Lombokilla on Rinjani ja Balilla Agung. Molemmat on tuossa vähän röyhtäilleet männä vuosina, Agung hiukan isommin 2017-2018, mutta nyt ovat taas hissunkissun. Tulivuorenpurkaukset ei sinänsä Hiekkakikkareella aiheuta mitään hässäkkää, vähän saattaa tuhkaa tulla taivaalta, jos tuulet puhaltaa justiisa tähän suuntaan. Isoin ongelma on ollu se, että tuhkapilvien takia lentokentät (Lombok ja Bali) saattaa mennä kiinni, jolloin tietty matkailijaa ahistaa kun suunnitelmat muuttuu.

Torakka kylpyhuoneessa on aika vakio, moskiitot jahtaa varsinkin iltaisin, muurahaiset puree ja hämähäkit on helvetin isoja. Skorpioneja on ja käärmeitä, jopa kobria, mutta niien pongaaminen on aika harvinaista kuitenkii. Lisäksi on kaikenlaisia gekkoja, ne on kivoja ja söpöjä, toki joskus äänekkäitä. Ja on täällä myös ihan helvetin isoja liskoja,mutta neki niivittää karkuun vauhilla jos semmoseen törmää. Meressä on joskus meduusoja mutta harmittomia yleensä. Joskus on ollu myös vaarallisia meduusoja (portugese manowar), eli tarkkana kannattaa olla. Haikaloja on myöskin, mutta vaarattomia riuttahaita ainoastaan. Myrkyllisiä merikärmeitä on, niitä ei parane mennä hätyyttelemään. Vaarallisin asia mitä tääl on, oli kyse ihan maasta, merestä tahi ilmasta, on blue ringed octopus. Hän on sikapieni parin sentin kokonen söpö mustekalakääpiö. Se jos tuikkaa ni se on henki pois, siin ei oo mitää tehtävissä. Ikinä en ole ite sellasta ees nähny, mutta kyllä niitä kuulemma tuolla on. Nyrkkisääntö meressä on et älä koske MIHINKÄÄN. Malariaa ei oo täällä aikoihin ollu, eikä ole rabiesta saaren kissoissa eikä muissakaan elukoissa. Toistan: EI OLE RABIESTA! Denguekuumetta on, välillä ihan epidemian lailla, se tulee moskiitoista eikä siihen ole ehkäsevää lääkettä eikä oikeen hoitoakaan, se pitää vaan kärsiä. Toki dengue äityy joskus niin pahaks että seurauksena on sairaalakeikka. Moskiittojen puremilta suojautuminen on siis helvetin tärkiää, eli tsup-tsup sen hyttyssuihkeen kans ihan estoitta, aamuin illoin päivisin, koko ajan. Sitä suihketta saa täältä kyllä, mitään ohvia ei tarvi Mordorista saakka raahata. Vatta menee monella sekasin ihan siks kun ruoka on erilaista ja bakteerikanta toisenlainen kuin kotona. Semmosta sattuu, se on paskaa tsägää sitte vaan jos ruikuli iskee. Hysteeriinen ei tarvi sen asian kans olla, ei sille voi mitää jos vattapöpö iskee ja se voi tulla ihan mistä tahansa. Ei oo mitään poppakonstia et millä sen välttäis: vaikka siä kuinka lutraisit käsidesiä ja välttelisit majoneeseja ja jääpaloja ja söisit pelkkää pullotettua vettä niin raibul voi silti iskee. Muistakaa että kotiinsa on moni kuollu. Että mitä vaan voi käyä missä vaan. Lääkäreitä/klinikoita löytyy jos apua tarvii. Osa on auki ihan 24/7. Lääkäriasema löytyy mm. Vila Ombak -resortin yhteydestä ja tarvttaessa sieltä järjestyy siirto sairaalaankiin vaikka keskellä yötä, jos on vakavasta kiipelistä kysymys. Lääkkeitä saa kaikista minimarketeistaki, ihan antibiooteista lähtien. Jos käy jotain vakavampaa, on kuitenki paras painua Balille ja siellä esim. SOS Medika Klinikalle tai BIMC-sairaalaan. Lombokillakin on nykysin kelvollista hoivaa tyrkyllä, siellä on Siloam Hospital, joka on hyvä. Siellä on mm. ihan perkeleen hyvä hammaslääkäri, jos tarvis tulee. Kiipelin tullen hyvä neuvo on, että jos apua tai neuvoja ei hotellistas löydy, niin kipikipi lähimpään sukelluspuljuun. Varsinkin jos kyseessä on merihätä, esmes kaveri menny snorklaamaan eikä tuu takasin, sillon on syytä painua välittömästi lähimpään sukellusputiikkiin parkumaan apua. Sukellusputiikkien sukellusopeilla on ensiapukoulutus ja valmiit prosessit joita noudatetaan, jos vakava tilanne tulee eteen. Ne tietää missä on lähin sairaala ja miten sinne pääsee. Kyllä joskus kannattaa silti kokeilla myös paikallisten suosittelemia poppaskonsteja. Mutta täällä uskotaan yhä mustaan magiaan ja muuhun vastaavaan, joten paikallisten diagnoosit ja hoitokeinot voi siten olla vähän eksoottisia. Eipä silti, jos seikkailumieltä on niin siitä vaan testaamaan. Miulle on juotettu sellasta pajupilliltä maistuvaa puunlehtiteetä millo mihinki ripuliin ja kuumeeseen, ja kyllä se on tepsiny.

Täys setti covid-rokotuksia tarttee olla jos aikoo maahan päästä. Muista rokotuksista mitä ois kiva olla ku eksoottiseen maahan matkustaa... en tiedä eikä kiinnosta. Kysy lääkäriltäs.

Ei ole. Saarten hevot on noin keskimäärin aika hyvässä kuosissa. Länsimaiselle kaupungissaeläjälle on vaan usein shokeeraavaa nähä että eläin tekee töitä. Siks joskus porukka on kauhuissaan ja ulvoo tuolla pitkin katuja ja internettejä että en tuu enää ikinä tänne koska täällä rääkätään hevosia. Ei rääkätä. Monet hevokuskit pitää poneistaan hyvää huolta, koska heiän elanto on siitä hevosesta kiinni. Ne puunaa ja hoitaa ja vie uimaan. Hevokuskit myös asuu tallien kupeessa hökkeleissä, jotka on useesti vielä karumpia majoja ku mitä poneilla on. Gili Eco Trust ja Horses Of Gili on tehny täällä helvetisti duunia hevosten kanssa. Pari kertaa vuodessa on heppaklinikat, missä hevoja lääkitään ja laitetaan uusia kenkiä ja koulutetaan hevoskuskeja hoitamaan ponejaan oikein. On myös koulutettu tyyppi tai pari kengityshommiin. Se koulutus, se on todella tärkeetä. Heppakuskit ei ole yksinkertasesti tienny asioita ja ovat menneet sukupolvelta toiselle siirtyneen tiedon varassa. Jos tarvit taksiponikyytiä, niin ota suosiolla pari kärryä, jos teitä on monta tai teillä on helvetisti tavaraa. Vituttaa turistit jotka inisee rahasta ja vaatii että meiän koko viiden hengen lauma + matkalaukut pitää saaha yhellä ponilla hotelliin. Näitä välillä näkee, että kärry on lastattu ihan helvetin täyteen ja siinä poni sitte koittaa kiskoa ääliöitä eteenpäin. Jos näet että ponia kohdellaan huonosti, ota kuva. Puutu asiaan. Raportoi kuvan kera Horses Of Gilille ja Gili Eco Trustille, esim. noiden järjestöjen Facebook-sivujen kautta. Jos haluat auttaa hepoja, ota yhteys Gili Eco Trustiin.

Koko planeettahan on aivan paskana, ja sama tilanne se on täälläkin. Meri paskantaa muoviroskaa rannoille myrskyjen aikaan eikä mikään muukaan ole täydellistä. Saaren kaatopaikka on vyöryny yli jo vuosia sitten ja muoviroskaa ja paskaa on kaikkialla. Mutta asioitten parantamiseks tehää koko ajan hommia. Meillä on Gili Eco Trust järjestö, jotka touhuaa kaikkien ns. vihreitten asioitten kanssa. Koralliriuttoja elvytetään Biorockeilla, jätteitä lajitellaan, kompostoidaan, kierrätetään. Ne käy kouluissa kertomassa ipanoille asioita, järjestää tapahtumia ja kirpputoreja. Joka perjantai on Debris Free Friday, kello 17-18, ja sinne saa mennä messiin. Tunti kerätään roskia luonnosta ja sen jälkeen tapahtumaa sponssaava kuppila tarjoaa ilmaset kaljat. Sijainti vaihtuu viikoittain, ja tieto siitä löytyy Gili Eco Trustin FB-sivulta. Miun kissaprojektista kertyvät tyhjät isot kissanruokasäkit muuten kierrättyy näihin perjantain roskienkäyksiin. Mitä voit itte tehä: älä osta kertakäyttösiä vesipulloja vaan käytä täyttöpulloa. Älä ota vastaan muovipusseja. Röökintumpit tuhkikseen. Rannalla ollessas keräile roskia. Osota omalla esimerkilläs miten toimia, äläkä vaan istu ja kauhistele ja oota että JOKU MUU tekis jotain. En tiedä, onko Hiekkakikkareella tai koko planeetalla enää mitään toivoa, mutta sitähän ei saa selville, jollei ees yritä.

No on on! Voit sukeltaa ja snorklailla ja pyöräillä. Voit vuokrata hevoisen ja mennä ridaan (suosittelen: STUD -tallin hepoja, ne on hyvin hoidettuja ja hyvin ruokittuja eikä mitään riistoponeja). Voit käydä kokkauskurssilla tai nysväämässä hopeakoruja. Tai testata paddle boardia eli suppailua. Voit kädyä joogailemassa tai suorittaa freediving kurssin tai läimiä minigolfia. Voit mennä snorklausretkelle tai päiväretkelle naapurisaarille tai vaikka Lombokille. Voit myäs maata rannalla ja olla tekemättä mitään. Vuokraa kanootti ja posota sen kanssa pitkin merta. Surffatakin joskus voi, silloin kun meri on äreenä ja aaltoilee kreisinä. Tuijottele eteerisenä horisonttiin ja valaistu.

Sukeltelu ei ole täällä maailman parasta, ne paikat on muualla, mutta aivan kelpo meininki näilläkin vesillä on. Kovasti on vedenalaista elämää mitä ihmetellä ja vaikka paikoittain on kuollutta korallia, niin myös elävää löytyy ja paljon. Kilpikonnia on paljon ja riuttahaita ja nemoja ja mureenia ja nudiksii ja pieniä rauskuja ja joskus harvoin isompiaki ja täydenkuun aikaan tulee bumbhead parrotfishit ja semmosta. Vesi on lämmintä, 28-30 astetta ympäri vuoden, satunnaisesti saattaa olla vilakampaakin. Näkyvyydet sen sijaan vaihtelee, jos on kovaa aallokkoa niin välillä ei näe oikeen mitään. Mutta kun olosuhteet on kohillaan näkee kepeesti 30m+. Huikeeta. Sukelluspuljuja on paljon ja kaikissa on suunnilleen samat hinnat, perus-fundive on noin 500 000 rupiaa laaki. Suosittelen: Saaren isoimmat sukelluspuljut Manta Dive, Trawangan Dive ja Blue Marlin on kaikki olleet täällä vuoskausia ja tietävät mitä tekevät. Mee esmes Manta Diveen. Siellä on mahis tehä sukelluskursseja ihan vaikka suomeks. Mee sinne ja kysy Simo Sukellusopettajaa ni homma hoituu ihan mordorin kielellä. Jos freediving kiinnostaa enempi kun laitesukellus, niin Freedive Center rantakadun varrella on hyvä. Snorklaaminen on täällä erittäin suosittu huvitus. Kilpikonnia näkee snorklaamallakin koko ajan. Parhaat snorklimestat on saaren pohjoispäässä, esmes. suoraan Lutwala Diven eessä oleva Halik Reef on oikeen hyvä. Snorklauskamoja voi vuokrailla joka nurkalta, jos ei ole omia vehkeitä. Virtausta voi näissä vesissä on välillä kovastikin, eli sen asian kans on syytä olla tarkkana ettei joudu merihätään. Vaikka oisit kuinka olumppiatason kroolaaja, niin jos virtaukset pahoina niin sen taistelun kyllä häviät. Snorklatessa ehdottomasti räpylät jalkaan, helpottaa merestä pois pääsyä kummasti.

Paikalliset on mukavia ja ystävällisiä ja enimmäkseen muslimeja. Mutta vaikka muslimeja ollaan, ni minkäänlaista kireepipoisuutta sen suhteen ei ilmassa leijaile. Moskeija huutaa toki monta kertaa vuorokaudessa, ramadanin aikaan lähes tauotta. Mutta esim. valtaosa paikallisista naisista ei käytä huivia ku sillon jos on joku erikoisjuttu. Ja ihan sujuvasti miesväki siemailee alkoholia, ja osaa ne vetää ihan kunnon lärvitki. Pilveä poltetaan ja esiaviollista paneskelua esiintyy. Perjantaisin, se ku on muslimien pyhäpäivä, miehet käy laumoina saaren isossa moskeijassa rukoilemassa, mut sen jälkee meno jatkuu ennallaan. Huolettomasti voit hipsiä hihattomassa topissa ja sortseissa kintut paljaana. Mutta pliis, pidä tissis ja persees piilossa! Yläosattomissa täällä ei pidä hillua, muslimimaassa kun ollaan. Sen luulis olevan itsestään selvää mutta aina tuolla joku tietämätön (tai välinpitämätön) tollo tissisillään retkottaa. Bikineissä saa huoletta löhöillä kun rannalla ollaan, mutta jotain riepua on syytä nykiä päälle kun rannalta muualle liikkuu. Ethän siä kotonakaa kävele kadulla pelkkä hammaslanka persvaossa tai pelkissä spiidoissa ni älä tee sitä täälläkään, oli siulla miten virtaviivanen diskovartalo hyvänsä. Äläkä missään nimessä arvostele tai kritisoi paikallisten uskontoa ja Jumalaa. Olit siitä asiasta mitä mieltä hyvänsä, ni pidä turpas kiinni. Maailmassa on ihan riittävästi muitakin puheenaiheita, ni pysyttele muissa aiheissa. Opettele sanomaan kiitos indonesiaks. Se sanotaa et TERIMA KASIH! Muista että olet vieraana täällä, sillon on kohteliasta kunnioittaa paikallista väestöä ja tapoja, eiks nii?

En voi. Miulla on omassaki elämässä tarpeeks tohinaa ilman että alan hyysäämään ja valmentamaan kaikenmaaliman mordorilaisia elämäänsä kyllästyneitä irtiottajia. Fakta kun kuitenki on, että jollet saa itte aikaseks, ni sori, elämänmuutos ei ole mikään pakettimatka jonka JOKU MUU kantaa tarjottimella eteen. Oma-alotteisuutta, pliis.

Eläminen täällä maksaa ihan mitä tahansa, ihan niinkuin Mordorissakin. Riippuu tyystin siitä miten elämääs elät. Ootko yksin vai kaksin vai porukalla? Miten haluat asua? Syötkö koko ajan fänsipänsi-ravinteleissa vai elätkö nuudeleilla? Juotko joka päivä kaljaa sata pulloa? Sukeletko ihan hulluna? Pitääkö kaiken olla koko ajan tiptop, kotona apulaisarmeija siivoomassa ja pitämässä pihan kunnossa? Millasella viisumilla olet? Mukavahko vuokrattu talo jossa perusmukavuudet (ilmastointi, raikas vesi, pari makkaria, keittiö, kylppäri) maksaa mitä tahansa 3-4miljoonasta ylöspäin, kunnosta ja sijainnista ja varustelusta riippuen. Tuota halvemmalla kattoa pään päälle saa lähinnä jostain Homestay-paikoista kuukausidiileillä, mutta silloin tuskin on omaa rauhaa, omaa keittiötä tai mitään ylimäärästä krumeluuria muutenkaan. Vuokran päälle tulee yleensä vielä vesi-kaasu-sähkö-kulut, jotka on mitä hyvänsä noin 250 000 rupiasta ylöspäin, riippuen paljonko lotraat vettä, kuinka usein kokkaat ja kuinka paljo huudatat ilmastointia. Vuokrakämpät löytyy täältä lähinnä viidakkorummun kautta. Ei täällä mitään asuntovälitystoimistoa ole, johon vois meilata et hei oon tulossa, tarvin talon. Pamaha mestoille, majotu johonki väliaikaismestaan ja alota kämpän ettiminen kyselemällä kaikilta mahollisilta. Pientä tsägää kämpän ettimisessä tarvitaan toki myös, koska vuokrahuusholleja on täällä rajotetusti. Ja aseumiskulujen päälle sitte voi mättää niin paljon rahulia kun huvittaa ja lonpsa kestää. Mutta hyvinkin vähällä tulee toimeen, jos elelee isommin porsastelematta.

Tähän aluksi: aivan kaikenlaisen työn tekeminen ilman työlupaa on Indonesiassa laitonta, ja jos jää kiinni, niin seurauksena voi olla karkotus, vankilaa, sakkoa tahi näiden kaikkien iloinen yhdistelmä. Länkkärihillujille täällä löytyy duunia parhaiten sukellushommista, sukellusopen hommia on aika kivasti tyrkyllä. Muun alan hommia (lähinnä manageri-positioita hotelleissa ja ravinteleissa) on sillon tällön tarjolla, mutta heikommin, ja sellaset löytyy yleensä viidakkorummun ja tuttujen kautta. Eli pitää tulla hengaamaan mestoille, verkostoitua ja sitä kautta pynkää koipea ovien väleihin. Kannattaa muistaa, että tämä on erittäin pieni saari, kaikki tuntee kaikki, eli jos ryssit asias, ni se ei salassa pysy ja uuden työpaikan löytyminen voi käydä työlääks, jos olet edellisessä mestassa urpoillu ja poltellu siltoja takanas. Helpoiten elantonsa saa haalittua kasaan jos pystyy tekemään etäduuneja kotomaahansa. Onnenpossuja ovat kaikenlaiset digital nomadit eli duunarit jotka tekee asioita jotka ei oo justiisa aikaan ja paikkaan sidottuja. Kirjotteluhommat, kaikenlaiset graafiset suunnittelut, valokuvausjutut ja muut. Jos pysyy länsimaisissa liksoissa ni ei tarvi kauheesti raataa tienatakseen sen verran että täällä voi elellä ihan mukavasti. Internetti on myäs pullollaan sivustoja joiden kautta voi ettiä freelancer-duuneja, jotain käännösjuttuja ja IT-hommia ja muuta. Guuglatkaa. Ja huom: en ota kantaa siihen, millasta viisumia pitäs olla näihin hommiin. Selvitele ite. Jos on aivan helvetisti pätäkkää niin oman pizniksen pykääminen ei oo ihan mahoton ajatus. Siinäkin toimii se, että tulet ensin mestoille hengaamaan ja kuulostelemaan mitä täällä jo on ja mitä täällä kaivattais. Sanon suoraan: majotuspalveluja on yli tarpeen, eli älä ainakaan mieti että rakennat vielä lisää hotellihuoneita, niitä on jo nytkin liikaa. Halpaa ja helppoa oman yrityksen alottelu täällä ei tule olemaan. Itte en lähtis pusertamaan mitään pisnestä, jollei miulla olis aa: aivan jäätävän vitusti rahaa, pee: jo kokemusta täällä olemisesta ja toimimisesta, see: helvetillistä tuttavien verkostoa joilta kysyä neuvoja ja - ennen kaikkea - dee: helvetin pitkää pinnaa ja hyviä hermoja. Joskus tarjolla on myös valmiita bizniksiä vuokralle, esmes ravinteleja tai majataloja. Se on tietty yks hyvä vaihtoehto, jos ei halua naulata itteään tänne kiinni ihan pysyvästi vaan haluu ensin kokeilla muutaman vuoden että mites hommat sujuis.

Aurinkorasvaa: myydään täälläkin, mutta on hirveissä hinnoissa. Tamponeja, jos niitä käytät: saatavuus heikohko ja jos niitä löytyy, niin maksaa aivan järjettömiä. Täytettävä vesipullo: planeetta hukkuu paskaan, eli älä osta kertakäyttövesipulloja vaan tuo mukanas täyettävä vesipullo ja käy täyttelemässä sitä. Ostoskassi: älä ota vastaan muovikasseja, vaikka niitä joka kioski koittaakin tuputtaa, vaikka ostasit vaan askin röökiä. Kantele mukanas kangaskassia, johon saat survottua shopinkis. Viinaa: jos tykkäät tissutella tiukkaa viinaa, tuo tax free pullo tullessas. Tuontialkoholi on täällä hinnoissaan ja paikallisviinat maistuu kaikki bensalle. Sama pätee viineihin. Ja miulle saa aina tuua tuliaisiks hapankorppuja ja karpalolonkeroa ja Fazerin suklaatia ja salmiakkia ja Von Hertzenien veljeksiä. Kiitos.