Näin käy joka helvetin vuosi. Syys-lokakuun tienoilla alkaa ruikutus että saatana kun satais jo, on niin kuivaa ja pölystä ja ankeeta. Mutta jahka hana aukee, niin viimeistään tammi-helmikuussa räyhätään että vittu näitä kelejä, sais jo loppua tää sadekausi, ei jaksa enää liukastelua mutalätäköissä fillarin kanssa ja kämppäki alkaa homehtumaan, mikään ei kuivu. Kaikilla on kintuissa tulehtuneita haavoja tai puremia, mikään ei parane. Pyykit ei kuivu ja kaikki on nihkeetä ja kosteeta. Kärpäsiä on ihan helvetisti ja moskiitot syö elävältä. Vimosen viikon on tullu vettä ihan tulvimalla. Toki viime viikon myrsky oli varsin extremeä, mutta on sitä vodaa tullu senkin jälkeen. Yleensä iltasella alkaa ja sitte taivas losottaa yön täysillä. Sähkökatkoja on ollu männä päivinä useita, koska millon mikäkin muuntaja posahtaa tai tolppa kaatuu tai sähköpiuha jää kaatuneen puun alle. Kaiken muun lisäks pikaveneliikenne Balilta on seis jo ties monettako päivää. Saari on tyhjä. Täällä ei oo ketään. Jengi on poistunu Lombokin kautta, jos on ollu pakko poistua, mutta tänne aikoneista useimmat ei jaksa ylimäärästä ähellystä tänne päästäkseen, vaan ovat jääneet Balille. Aah tropiikin sadekautta! Toisaalta, on ihanan rauhallista ja hiljasta. Saari on vihree ja vehree, ei tarvi heilua letku tanassa kastelemassa pihaa. On vähän tylsää, mutta eipähän ole kiire. Ja toisaalta miun elämä on tylsää noin ylipäätään muutenki, satoi tai paistoi. Tää on vähän samanlainen ajankohta, ku se kun syksyllä Mordorissa vaahotaan et aah villasukat ja viltti ja kynttilät ja punaviini. Plus ohan tää sadekauden saarimuoti ihan mahtavaa. Ks. kuva.
