Elämme surrealistisia ja mielenkiitoisia aikoja, lievästi sanoen.

Viruspaniikki, vessapaperi ja sipulit

Tulispa seuraavaks ees yks vitun vuosi että kaikki sujuis kun rasvattu ja elämä ois pelkkää yksisarvisten sateenkaaripierua ja hattaraa.

Alamäki jyrkkenee ja krematorion luukku on päivä päivältä lähempänä

Kun kaikki ahdistaa.

Maailmanpelastajat kävi kääntymässä ja osottamassa mieltään.

Maapallo palaa, ja meillä Hiekkakikkareellakin roihuaa harvase päivä. Eilen oli oikeen kunnon meiningit saaren kaatopaikalla.

Tämä on tylsä postaus mutta pitää johonkin tämä sisällä kiehuva raivo ja turhautuminen purkaa. Tuossa muistaakseni huhtikuun lopulla rupes yhtäkkiä ropisemaa...