Juoksin puolimaratonin enkä kuollu.

Jumalavita mikä kärmestilanne tässä oli männä viikolla.

Oon ottanu vähän taukoa uutisten seuraamisesta ja vähentäny somejen pläräämistä. Ihan strutsina pää hiekassa. Aaahhhh!

Simppeli elämä, pienet kulut. Miten vähällä sitä ihminen pärjääkään?

Puoli vuotta kävelyhulluutta takana ja pää voi paremmin. Ja pystyn näköjään juoksemaan saaren ympäri!

Minähän olen monesti tainnu tänne blogiinkin määkiä että ai kauhee kun siellä Mordorissa kaikilla on robotti-imurit ja ranteissa jotkut...

Hiekkakikkareella ollaan elossa, mutta ei välttämäti ihan täysillä käydä. Pääkoppa on kyntäny syvissä ja synkissä oloissa, ja kyllähän...

Vihdoinkin täältä on jotain kerrottavaa. Muutakin kuin että vituttaa kaikki ja tuntuu aivokuolleelta ja lonkerotkin on kaikki juotu....

Aivokuollutta alkanutta vuotta, evribadi. Kaksygöstä nelisen viikkoa takana, eikä tää vuosi järin ruususesti oo alkanu. Kyllä kaikki...

Olen hengissä. Lamaantuneena, tylsistyneenä, ajoittain masentuneena ja koko ajan stressaantuneena sekä vittuuntuneena. Aivotoimintaa ei...

Fiilis on lamaantunu ja epätodellinen, edelleen. En saa mitään aikaseks, paitsi läskiä ruhoon.

Elämme surrealistisia ja mielenkiitoisia aikoja, lievästi sanoen.

Viruspaniikki, vessapaperi ja sipulit

Tulispa seuraavaks ees yks vitun vuosi että kaikki sujuis kun rasvattu ja elämä ois pelkkää yksisarvisten sateenkaaripierua ja hattaraa.

Alamäki jyrkkenee ja krematorion luukku on päivä päivältä lähempänä

Kun kaikki ahdistaa.

Maailmanpelastajat kävi kääntymässä ja osottamassa mieltään.

Maapallo palaa, ja meillä Hiekkakikkareellakin roihuaa harvase päivä. Eilen oli oikeen kunnon meiningit saaren kaatopaikalla.

Tämä on tylsä postaus mutta pitää johonkin tämä sisällä kiehuva raivo ja turhautuminen purkaa. Tuossa muistaakseni huhtikuun lopulla...