En ole kohta kuukauteen käyny Facebookissa. Ja olin liki kuukauden lukematta mitään uutisia. Ai että! Nimittäin huikea vaikutus mielialaan ja ahistusleveleihin.
Rupesin tähän hommaan ihan siks, että käytin ihan liikaa aikaa uutismedioihin ja Faceen. Tiedän ilman uutisiakin, että maailmassa on kaikki päin vittua, ei se siitä mihinkään muutu että käyn 15 kertaa päivässä tsekkaamassa jotain Hesarin ja BBCn otsikoita ja kauhistelemassa että mitäs nyt taas. Ja sama tavallaan Facen kanssa. Vituttaa ihmiset muutenkin, en tarvi Facen loputonta paskavirtaa sen homman ruokkimiseen, semminkin kun Face on tuntunu tuuttaavan näkyviin ihan vitusti kaikkea paskaa mikä ei liity mitenkään miun kavereihin tahi kiinnostuksen aiheisiin muutenkaan. En jaksa katella influenssereiden perseitä ja muuta shaibaa.
Ni ajattelin kokeilla, että jätän nuo ahistuskäyrää kohottavat someilut elämästä vähäks aikaa pois, ja vähennän myös Instagramin pläräämistä. Laitan toki IG-päivityksiä (ja osan olen jakanu instasta Faceen, ihan siks että äiti näkee että on se hengissä viä) koska esmes kissaprojektille on pakko, ja muihinkin projekteihin on hyvä laitella elonmerkkiä. Ja kun aivoja sulattava somen selaaminen vähenee, sen ajan voi käyttää asioihin joista tulee enemmänkin hyvä fiilis. Lisää maalaamista ja juoksemista ja kävelemistä ja lukemista ja pihassa kuopsuttelua ja – kääääk – jopa kavereiden kanssa hengailua (ja kaljan juomista), kun niitä kavereita ihan Mordoristakin saakka on nyt vihdoinkin ollu täällä käymässä. Ei ihan niin ruuhkaks asti ku pre-korona mutta kivasti kuitenki. Jee!
Ja kyläkyläkylläääh, jumalauta että on ollu henkisesti parempi olla. Olen ollu jopa hyvällä tuulella, enimmäkseen. Ei oo kauheesti ahistanu. Kun ennen tuntu että koko ajan vihasin yhtä sun toista, ja kaikessa oli sellanen epätoivon ja maailmantuskan vire, ni nyt on ollu iloisen tietämätön olo. Aivan strutsina pää hiekassa.
Ja jos tässä nyt olis jotain oikeesti ja isosti tavallisesta poikkeavaa tapahtunu ni kyllä varmaan siitä olis joku kertonu tai sen olis muuten huomannu. Esmes jos olis vihdoin ulkoavaruuden viisaammat tullu näytille, ni varmasti olis asiasta joku kaljan ääressä pukahtanu että ohhoh niin ne alienit nyt sitte saapuivat, melkosia otuksia.
Nyt olen muutaman päivän varovasti lueskellu taas uutisia ja kas, ei saa nukuttua ja ahistus nousukiidossa. Just sopivasti kun rupesin tsekkaileen vähä jostain BBCltä että mitäs maailmaan kuuluu niin kas kosahtikin hetimiten toi Turkin maanjäristys ja minähän olen tätä nykyä ihan vitun herkillä maanjäristysuutisiin koska ne omat järistelytraumat vyöryy heti päälle.
Päätinkin just, että laitan pään takasin hiekkaan ja unohan uutisten tsekkailun toistaseks. Pistäkää hei miulle vaikka vanhanaikasta tekstaria jos ne alienit tulloo!
Tässä lähipäivinä kyllä meinasin että käyn nopeesti Facebookissa ja katon mikä olo siitä tulee. Ei se varmasti ainakaan fiiliksiä paranna eli suottaapi olla että jatkan linjalla kerran kuussa nopee FB-visiitti ja äkkiä pois.
PS. Muilta(kin) osin tää kaksköötkaksköötkolome on alkanu ihan semikivasti. Kuten jo mainittin, on ollu kavereita käymässä jeeeeeeeeee, ja se on ollu sitä parasta shittiä. Kaljaa on juotu ja vähän on örvelletty, mutta oon myös rampannu yhä edelleen juoksemassa ja/tai kävelemässä, ja oon lukenu kirjoja ja pihassa tein kauheen risusavotan kun myrsky kaato puita ja vihdoin rakennutin kunnon kompostikehikot ja mitäs vielä... Leenu-ankka teki taas ankanpoikasia katolle ja neljä sain hengissä talteen. Jos heitä oli enemmän niin kissat varmaan söi. Aijoo ja kohta rupeen taas rakennushommiin. Se on ruvettava kahvilamuijaks, ei täsä muuten toimeen tuu ja hei yrittänyttä ei laiteta, nevertryneverknow. Stay tuned jne ja uteliaimmat voi jo kiiruhtaa Instagramiin ja ottaa tämän tilin seurantaan. Koska nykypäivänä somestrutsikin alottaa joka projektin Instagramista. Joo.
