Mistähän tätä blogipostausten kaaosta alkais purkamaan? Tässä kun on ollu vähän kaikenlaista. Mordorin lomalla en jaksanu läppäriä juurikaan ees avata, ja kotiinpaluun jälkeen on aika menny kaikenlaisissa asioiden hoitelu/järjestely-hommissa. Mutta nyt pari päivää aion viettää ihan vaan blogia nysvätessä. Alotetaas sitte.
Mordoriin lähtöä edeltävät viikot/päivät oli yhtä helvetin sählinkiä. Jonkun aikaa näytti siltä, etten pääse lähtemään yhtään mihinkään, mutta kuten aina, asiat lopulta järjesty. Meillä mm. vihdoinkin saapui eläinlääkäri tänne Hiekkakikkareelle, siis semmoinen, joka asuu täällä nyt pysyvästi (tästä lisää later, koska tää on hienoin asia ikinä!). Lekurin piti tulla hyvissä ajoin enneku miä hilpasen Mordoriin, mutta erinäisistä syistä johtuen hommat vähän viivästy. Ei keretty kunnolla käymään asioita läpi, mutta vähän kuitenki. Lisäks kissojen hoitajalla/kissakaupan varamuijalla oli hieman henkilökohtasia ongelmia, joiden takia joutu hetkeks lentämään maasta ulos. Jäi aivan hilkulle, että kerkes takasin ennenku miulla oli lähtöpäivä.
Näistä(kin) johtuen olinkin lomalle lähtiessä aivan helvetin kypsää kamaa. Ahisti lähteä, kun asiat jäi vähän levälleen joka suunnassa ja muutenkin hermostutti Oikeessa Maailmassa visiteeraus ihan perkeleesti. Että kui siellä ihminen pärjää kun pitää jumalauta kenkiäkin käyttää ja kun kaikki maksaa ihan mielipuolisesti?
Mordorin reissua en jaksa yksityiskohtasesti käpistellä, mutta jos muutamia huomioita.
Kylmä oli, saatana. Kelit ei suosinu sitte yhtään ja olihan se juhlaa kun piti olla villasukatki jalassa, toppatakki päällä ja pipo päässä. Parhaina aamuina mittari näytti vähän päälle kymmentä astetta. Ei tietookaan käristyskupoleista ja seksihelteistä.
Ja kallista on. Kaikki. Nollakolmonen lonkero KAHEKSAN EUROA! Aski Malporoa KAHEKSAN EUROA!
Sähköpotkulautahullutus! Niitä saatana sujahteli millon mistäkin lävestä.
Ihmisiä ihan helvetisti kaikkialla, ja sen sai kyllä huomata että ihmisjoukkojen sietokyky on tätä nykyä entistäkin surkeempi. Tuskassa lauantaina erityisesti, nuppi meinas hajota ihan täysin. Olen täällä Hiekkakikkareella niin käpertyny omiin pieniin ympyröihini, että kun sitte kylmiltään paiskataan 17 000 kännisen hevarin sekaan aidatulle alueelle niin titityy. Kun täällä kotonakin alkaa hermostuttaa jos Golfin kuppilassa on yhtäaikaa yli 10 ihmistä, niin hajoohan siinä pää tuommosessa Tuska-kaaoksessa.
En jaksa enää ryypätä kuten mordorilainen, ei vaan pysty monen päivän kreisilärviputkiin enää. Ja selvinpäinhän menen varsinkin tuntemattomien ihmisten keskellä ihan jumiin. Vuosiin ei ole ollu paniikkikohtauksia, mutta nyt oli totaalinen pimahdus pari kertaa todella, todella lähellä. Muutenkin sai huomata, että nopeestihan se Mordorin maaperällä alko toi mielenterveys rakoilemaan. En nyt jaksa enkä halua sen tarkemmin tätä aihetta avata, mutta kyllä teki välillä mieli laittaa luottokortti vinkumaan ja painua seuraavalla mahollisella lennolla takasin kotiin, pois kaikenlaisten oikeen maailman hullutusten keskeltä.
Onneks vietin usiamman päivän äitin luona Rautakorvessa. Siellähän siis ei ole mitään. Mettää vaan ympärillä. Kouvola siinä lähellä toki on, ja se on edelleen todella masentava ja harmaa paikka. Mutta onhan siellä kaikkea kivaa betonista, niinkun sanotaan. Ja juna-asema, mistä saa kyydin pois Kouvostoliitosta.
Mordor tuskin on hirveesti miksikään muuttunut, mutta minä olen. Miusta on tullu saarihippi ja vanha jäärä, joka hermostuu kun joutuu uusiin tilanteisiin. Kyä näi o.
Mutta Mordorissa oli myös ihanaa! Vartalolonkeroita join Majavassa niin paljon, ettei oo hetkeen ikävä. MajavaBaari on yhä ihan mahtava, olohuoneeni Kalliossa.
Ja kaikenlaista ruokaa on tarjolla. Lihoin varmaan 10kg kolmessa viikossa.
Kaupat! Ekaa kertaa kun suikkasin johonkin Alepaan vai Liidlikö se oli, niin pyörin siellä varmaan yli tunnin aivan monttu ammollaan hämmästelemässä että täällä on KAIKKEE. Ja kaikki on niin nätisti ja varsinkin loogisesti järjestyksessä. Että ei oo sillee niiku meiän kaupoissa täällä, että tässä hyllyssä on mausteita, vaippoja, nauloja ja fillarinpumppuja, viereisellä hyllyllä on kahvia, kettinkiä, sipsejä ja ämpäreitä ja tossa hyllyllä onki sitte nuudelit, hyttysmyrkyt, maalisutit, keksit ja pyykinpesuaineet. Ja että joka kaupassa on öbaut puoli hallia pelkkiä erilaisia kaljoja ja muita virvokkeita. Ihan kreisiä!
Tuskassa oli mahtavaa, komeita könsikkäitä, jopa aivan kikkelisillään saunasta/paljusta baaritiskille kirmaavia uroksia! Arvostin todella! Kaikki maholliset ja mahottomat tutut ja kaverit mestoilla, hauskaa läppää, huonoja vitsejä (terveisiä vaan AnttiW!) ja vähänkö oli hyvää musiikkia. Amorphis on ihan tolkuttoman hyvä. Ja Swallow The Sun. Behemothin mahtava shou, pidän kovasti tommosesta bläkkishommasta ainakin noin visuaalisessa mielessä. Ja mikä löytö oli uusseelantilainen Alien Weaponry! Niitä kuuntelen tätä nykyä miltei tauotta. Ei oo kaikki toivo maailmassa menetetty, kun vielä on nuorisoa joka tekee oikeeta musiikkia oikeilla soittimilla.
Tuli käytyä myös Sauna Open Airissa Tampereella, jotta näki Mokoman ja DAD:n. Ja vielä kerran Amorphiksen. Alppilan puistossa yllättäen yhtenä sunnuntai-iltana oli Paleface, mikä oli ihanaa. Ja kaiken toki kruunasi yllärilippu Metallican megakeikalle. Metallicasta viis, kiva toki oli nähä nekin vanhat piarut (Hetfield näyttää aivan Kari Tapiolta!), mutta pääasia oli se, että lämppärinä veti Ghost. Että sai vielä kerran elämässään nekin nähä, aiettä! Sitä kaikkea nähtyä livemusaa arvostin kyllä (paitsi WASPia ei ois tarvinu nähä, oli niin kauhee). Nimittäin hevi on vähän parempaa meninkiä kun täällä tarjolla oleva regeinlätkytys.
Ja onhan mulla maailman parhaat kaverit. Kaikkia en kerenny näkemään, tietenkään, mutta onneks ison osan ja melkein kaikki tärkeimmät. Oon edelleen ihan äimänä ja liikutuksissa ja mykkänä ylläribileistä ja kerätystä syndelahjasta. Kiitos, kiitos, kiitos! Kiitos myös Tapolan puolen sukulaisille kakkukahvitteluista ja lahjuksista.
Vaikka tässä kohin haluan toki jälleen painottaa, että EN OLE VIELÄ VIISKYT! Vasta syyskuun lopussa, saatana. Mutta kiitos vielä kerran, kaikesta, kaikille osallisille!
Noin 3 viikkoa Mordorissa meni ihan järjettömän nopeesti. En ehtiny puolikaan kaikista biletyksistä ja kaljotteluista ja kyläilyistä ja tekemisistä ja olemisista ja näkemisistä mitä piti. Sori.
Jos joku jäi kovasti kaipaamaan, niin lentolippuja saa internetistä, ja tänne pyyhkäsee tätä nykyä melkosen helposti esmes Qatarin lennoilla Hesa-Doha-Bali.
Muutama asia Mordorin reissuun liittyen tarvii ihan oman postauksensa. Tulossa ovat.
