Muuttaminen on hanurista joten viime viikko oli melkosta helvettiä ja säntäilyä. Vaikkei kuonaa tahi mööpeleitä paljon ole, kyllä niien roudaamiseen sai tuhrattua koko viikon. Fillarilla suhasin ees taas ku heikkopäinen koko viikon. Tiistaina vein kaks heppakärryllistä isompaa roinaa ja pari huonekalua (yks bandantappobambuhylly, pöytä, kaksi tuolia + jääkaappi). Samalla siirryin ite kissojen kanssa uuteen kotiin nukkumaan. Vanhalla kämpällä oli vielä pihakissoja muutettavana, sisällä kaikenlaista tilpehööriä ja siivottavaa loppuviikoks, mutta eilen sain aamupäivällä kaiken pakettiin ja luovutin mörskän.
Elokuusta 2013 asuin tuossa murjussa. Viis vuotta ja kaheksan kuukautta koti oli siinä. Kiitos, murju. Kiitos erityisesti että pysyit pystyssä elokuun maanjäristyksissä, etkä tappanu miuta.
Tuo elokuu kuitenkin oli se käännekohta, jolloin miun ja murjun yhteisen taipaleen loppu alkoi häämöttää. Toki jo aiemmin oli ruvennu risomaan seiniltä putoovat laastit ja muut remppaa kipeesti kaipaavat asiat, mutta niiden kanssa pysty elämään. Maanjäristykset kuitenki nähtävästi traumatisoi aika saatanasti, koska satuin olemaan kotona kaikkien isoimpien rytinöitten tapahtuessa. Vaikka kämppä pysy pystyssä, niin maanjäristyskokemus yhdisty niin tiukasti tuohon kämppään, että oli vaikea olla himassa. Elokuun jäljiltä en käytännössä käyny kotona kun nukkumassa ja nukkuminenki oli vähän vaikeeta, kun koko ajan vähän pelotti että mitä jos taas alkaa maaperä heilumaan. Pysyykö tää mörskä enää pystyssä, kun seinät on jo halkeillu aikasemmissa järistyksissä?
Viiminen niitti oli tuo tovi sitten tapahtunu murto. Kolmas kerta kun voro käy sisällä. Vaikka arvostan epäsosiaalisuutta ja mahdollisuutta eristäytyä ulkomaailmasta, niin nyt alko sekä vituttamaan todella ankarasti että myös pelottamaan. Murtoja on täällä nyt ollu taas tosi tiuhaan ja yksin asuminen korkeitten muurien takana rupes ahistamaan. Lähtölaskenta käynnisty tosissaan siitä.
Onneks Lutwalasta tarjottiin uutta asumusta välittömästi. Ai että! Uusi koti on IHANA. Kylppäri ja yksi huone missä on sänky ja mihin mahtu miun mööpelit ja jääkaappiki hienosti. Terassi, mihin iltapäivällä paistelee arska ja missä sekä miun että Lutwalan kissat käy hengaamassa koko ajan. Kaikenlaista palmun tynkää kasvaa ympärillä ja on olo että tropiikissa ollaan. Vaikka ei ole keittiötä eikä telkkaria niin oon niin iloin! Mitä vähemmän tilaa ja asioita, sitä vähemmän stressiä ja tekemistä!
Ranta on Lutwalan eessä ja kaikenmaaliman eläimiä käskentelee pihalla ja baarista saa kaljaa ja pöperöä. Ja jopa miun pihakissat ketkä muutti messissä tuntuvat viihtyvän ja ovat pysyneet huudiloilla.
Nyt kun muutto on hoidettu niin soisin loppuvuoden olevan rauhaisaa ja stressitöntä. Viimiset pari vuotta on ollu aika saatanasti pinnaa kiristävää häslinkiä. Uuen kissakaupan rakentamista ja tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä ja asuntomurtoja ja kaikkea saatanan paskaa. Varsinaista lomaa ja kunnollista vapaata ei ole ollu kohta kolmeen vuoteen. Aika finaalissa ollaan. Onneks kohta pääsee Mordoriin ryypp...lepäämään.
Uuet himahuudilot esittelyssä next. Kannattaa plärätä loppuun ja varsinkin kattoa viimisenä pojottava video, missä miun uus naapuri syö perunaa.
