Fiilis on lamaantunu ja epätodellinen, edelleen. En saa mitään aikaseks, paitsi läskiä ruhoon.

Elämme surrealistisia ja mielenkiitoisia aikoja, lievästi sanoen.

Viruspaniikki, vessapaperi ja sipulit

Tekemällä asioita muutosta voi saada aikaseks. Nyt meillä on kompostoriprojekti!

Mister Suparman on Hiekkakikkareen supersankari.

Kohta viikko asuttu uuessa kodissa ja se on ihana!

Uus työmatka on nykysin tämmönen

Avotakka-hommia: esittelyssä Daven trooppinen minimökki.

Mieliala on paniikinsekanen. Muutto lähenee ja kaikki on tietenkin vielä ihan rempallaan aaarghhhh! Jotta kaikki menee varmasti ihan vitu...

Nykyaika se on tänneki tullu kun kerta kanat voi korvata Converseilla. Häälahjoina, nimittäin.

Tulispa seuraavaks ees yks vitun vuosi että kaikki sujuis kun rasvattu ja elämä ois pelkkää yksisarvisten sateenkaaripierua ja hattaraa.

Alamäki jyrkkenee ja krematorion luukku on päivä päivältä lähempänä

Kissanpentu-uutiset ja paljon kuvia, söpöysoverdose jne

Kun kaikki ahdistaa.

Maailmanpelastajat kävi kääntymässä ja osottamassa mieltään.

Maapallo palaa, ja meillä Hiekkakikkareellakin roihuaa harvase päivä. Eilen oli oikeen kunnon meiningit saaren kaatopaikalla.

Gili-saarilla on nyt eläinlääkäri, ihan pysyvästi!

Vuosi sitten, 5.elokuuta 2018 klo 19:46, meille iski valtava 7.0magitudin maanjäristys. Miltäs nyt tuntuu?

Mistähän tätä blogipostausten kaaosta alkais purkamaan? Tässä kun on ollu vähän kaikenlaista. Mordorin lomalla en jaksanu läppäriä juurik...

Jumalauta, rentoutumallako talvisotakin voitettiin, mitä?