Häät

Kävin lauantaina häissä. Jo toiset tänä vuonna! Erittäin hämmentävää, koska koko puolivuosisatasen elämäni aikana olen käyny muistaakseni kolmissa häissä ennen tätä vuotta. Mikä lie villitys nyt meneillään, kun häitä pukkaa vasemmalta ja oikeelta. Simon heinäkuiset häät oli epävirallisemmat kemut, koska virallishäät oli jo ollu aikasemmin Mordorissa. Mutta nyt lauantaina oli oikeen äärimmäisen virallinen meininki eli pariskunta ihan oikeasti vihkastiin tässä häpeningissä. Naimatonna saapuivat, naimisissa poistuivat. Mielenkiintosta oli, koska en oo aikasemmin ollu muslimihäissä. Ihan hermona olin, kun ei mitään hajua miten pitää ja voi pukeutua, ja garderoobini ei todellakaan sisällä minkäännäköstä juhlaklänninkiä. Hyvä jos jotain ees ehjää riepua löytyy, mitään neitimäistä bling-blingiä ei ole. Normi-univormuni hihaton toppi ja varkkusortsit tuntu vähän liian riettaalta, aattelin että vähintään morsiamen suku ja vihkimään saapuva Imaami Lombokilta kattoo kyllä pahasti jos näkyy sekä reittä että käsvartta. Koitin mustaa varkkua jalkaan mutta sitte tuli mieleen että jos häihin meno mustissa on jotenki loukkaavaa plus välitön järjetön persehiki tuli sekunnissa. Onneks löyty hyllyn peränurkasta viä jotkut ilmavat ja ilosen väriset munahousut, joissa pysty just ja just olee (täällä on aivan hel-ve-tin kuuma tällä hetkellä). Näillä mennään, totesin. Olkapäätä näkyy mutta ei polvea tahi polven yläpuolista kinttua. Ei ne ehkä vie putkaan tästä hyvästä. Morsian on siis Lombokilta/Hiekkakikkareelta ja sulho on Australiasta. Indonesiassahan ei vissiin saa mennä naimisiin, jollei ole sama uskonto, joten sulho on käyny jo kääntymässä muslimiks, jotta hääseremonia voiaan täällä pitää ja jotta avioliitto on lain mukanen. Kääntymishomman yhteydessä saa uuden nimen, ja tuo sulho on nyt sitten nimeltään Muhammed Habi.

Sulhon korkkarit

Seremonia alko kun miesväki käveli mestoille. Sulholla oli perinteinen asu, johon kuului älyttömän hienot korkokengät. Näki kilometrin päähän että sulholla on aika tiukkaa tepsuttaa korkkareissa. Tätä tietysti myö vieraat arvostettiin ja hihitettiin. Morsmaikku oli myöskin perinteisessä koltussa, joka oli niin kiree ja pitsinen hiostava epämukavuus että hyvänen aika sentään. Ja niin järettömän korkiat korkkarit että huimas kattoaki niitä. Mutta mitäpä ei rakkauren vuoks kärsis, näemmä, jopa korkokenkää ja kireetä pitsikolttua. Jahka Imaami ja muu virallinen porukka viä löysi paikalle niin päästiin asiaan. Pariskunta pöyän ääreen istumaan. Todistaja sekä sulhon että morsiamen puolelta myös pöydän ääreen, ja ilonen Imaami vetämään virallista osuutta. Mitään en tajunnu, koska suurin osa höpinästä oli arabiaa ja indonesiaa. Mutta kyllä siinä kysyttiin jotain tahtomisia ja sitte rukoiltiin (ehkä) ja sormukset vaihettiin ja lopulta julistettiin aviopariks, ja saivat vielä pienet kirjaset, jotka todistaa avioliiton lainvoimasuuden. Sen jälkeen hervottomasti valokuvausta ja sitte syömistä.

Pariskunta lähti tämän osuuden jälkeen vaihtamaan mukavampaa asustetta ylle. Morsmaikulle länsimaisen perinteinen hääkolttu ja sulholle rennompaa pöksyä ja paitaa ja varsinkin kenkää. Myös morsiusneitoset tais käyä vaihtamassa vaatetta, ainaki miusta tuntu että koko indonesialainen naisväki ilmaantu takas mestoille ihan eri kledjuissa. Meno jatku vaatteiden vaihtamisen jälkeen vapaammalla ohjelmalla. Puheita ja tanssintapasta ja kakkua ja kukkakimpun heittoa ja lisää ruokaa.

Mukavat kemut ja ohan se aina mielenkiintosta nähä kaikenlaisia seremonioita, mimmosia ei oo ennen nähny. Mielenkiintosia juttuja tähänkin hommaan liitty. Esmes se, että sulhon piti etukäteen listata mitä kaikkea sälää ostaa vaimolle häälahjaks, ja listan sitte suku hyväksyy tahi hylkää. Lahjat oli lasivitriiseihin näytille aseteltu suoraan siihen hääseremoniakatoksen viereen. Että kaikki pääs sitte tarkistamaan että rakastaako se tarpeeks. Oli Conversen tennaria ja kaikenlaista härpäkettä, korua ja purkkia ja purnukkaa ja ties mitä. Ennenvanhaan ois ollu kanoja ja riisiä ja vastaavaa.

Nykyaika se on tänneki tullu kun kerta kanat voi korvata Converseilla.