Mieliala on paniikinsekanen. Muutto lähenee ja kaikki on tietenkin vielä ihan rempallaan aaarghhhh! Jotta kaikki menee varmasti ihan vituiks niin parin stresseissä kierityn yön jälkeen tilasin vielä lisää remonttia. Meni joku prinsessasuppo suoleen ja alkoi neiteily. Totesin että en pysty elämään keittiön ja kylppärin kanssa sellasena kun ne nyt on, ja jotain tarvii tehä. Lisärempan joudun kustantamaan itte, mutta huushollin omistajat onneks lahjottelee ison osan materiaaleista, joita niillä pyörii nurkissa muiden remonttien jäljiltä. Pieni simppeli rakentelu ja vähän viilausta ni hyvä siitä sitten tulee. Kyse ei oo esteettisistä asioista, ei vittujakaan kiinnosta rumat paskanruskeeraidalliset kaakelit ja muut indonesialaisen designin ihanuudet, mutta kuhan asiat on sillä tolalla että hommat toimii ja pystyn esmes keittämään nuudelini ilman kaaosta ja hermoromahusta ni riittää hyvin. Sain jo viime viikonloppuna avaimet uuteen palatsiin ja vietinkin siellä koko eilisen päivän siivoomassa pihaa ja istuttamassa ties mitä tuttujen pihoista pöllittyjä kasviksia. Piha on onneks pieni, hallittavan ja kapsutettavan kokonen, eikä sellanen hirveen kokonen stressipesäke ku vanhassa murjussa oli. Ei miulla oo aikaa siellä kuokkia koko ajan, joten pieni piha, eri jees, sen jaksan ja ehin hoitaa. Ja parasta on että pihassa on jo pari isoa frangipani-puuta ja joku muukin puu, josta en tiedä mikä se on mutta näyttää tekevän jotain rupisen näkösiä hetelmiä. Syömäkelposuudesta ei tietoa. Iskin multiin myös pienen banaanin ja sokeriruokoa, saa nähä tuleeko niistä mitää. Jahka olen muuttanu ineen niin pykään pienen kasvimaan ja koitan saaha tomaatit kasvamaan. Säkkikaupalla kompostia ja hevosenpaskaa olen jo tilannu, toimitus tällä viikolla. Ni jo on helvetti jos ei ala piha rehottamaan.
Ja toki eilen vietin aimo tovin kastelemassa sitä pölisevää aavikkoa! Meillä ei oo vieläkään sadekausi alkanu, viimeks on satanu kunnolla yli puol vuotta sitte ja täällä on ihan tuskasen kuumaa ja korventavaa ja kuivaa. Uuen palatsin piha oli täten ihan pelkkää pölyä kun ei sitä oo kukaan kastellu varmaan ikinä. Jännä nähä mitä kaikkea sieltä rupee versomaan kuhan sateet joskus (toivottavasti) alkaa.
Nyt kun on ollu aikaa taivastella uutta palatsia ajan kanssa niin pidän siitä kovasti! Vaikka torpassa onkin ihan liikaa huoneita ja tilaa, on se silti eri jees. Kun on 8kk asunu pelkässä makuuhuone-kylppäri-bungalowissa niin ohan se tajunnan räjäyttävää että yhtäkkiä on kaks makkaria, olohuone ja keittiö. Enemmän tilaa kissoille, se on hyvä. Ja tuleehan siitä jotenki olo, että on taas ku oikee ihminen kun asuu talossa eikä jossain resortti-bungalowissa.
Oli myöskin hyvä merkki, että kun ekaa kertaa eilen menin omilla avaimilla pihan portista sisään niin pihasta kuulu välittömästi maukumista. Ja siällähän jo olikin läski musta kissaneiti toivottamassa tervetulleeks. Kun avasin kämpän oven, hän lampsi sisään niiku omistais koko huushollin. Arvostin niin paljo, että polkasin hetimiten kissakaupalle hakemaan ruoka- ja juomakupit ja laitoin pullukalle ruokaa ja juomaa nenän eteen. Heti kun raksut rapis kuppiin niin paikalle porhals kauheen huudon kanssa myös oranssi munaton kolli. Palatsi sijaitsee ihan tuolla saaren keskellä, futiskentän vieressä. Sijainnista en ole järin innoissani, mutta ehkä uudet huudilot tuo jotain uutta virtaa elämään, never try never know jne.
Naapurusto on paikallisasutusta, homestay-mestoja ja muuta sekalaista. Ja se futiskenttä, jossa ei hirveen usein mitään matseja kyllä ole. Vuohet siinä lähinnä laiduntaa. Kulman takana on saaren paras leipäkauppa, eli todnäk ei paljon nuudeliakaan tuu kokattua kun vedän itteni turpeeks sänvitsejä mussuttamalla. Kissakaupalle - ja mihin hyvänsä muuallekin - polkasee noin 5-10 minuutissa ja mikä parasta: suurin osa matkaa on todella hyväkuntosta tietä. Ei tarvi monttusten viidakkopolkujen läpi niivittää pimeellä bintangpäisään.
Olen henkisesti valmistautunu että joku murtautuu sisään hetimiten kun olen muuttanu (tolla alueella sitä tapahtuu varsin usein), mutta koitetaan ny ainaki tehä kämpästä mahollisimman vaikea kohde voroille. On lukkoa ja salpaa ja tsydeemiä niin paljon ovissa ja ikkunoissa, että murtomiähet saa tehä urakalla hommia jos aikoo sisään mennä. Jotain hälyttimiä ym hommaan kans, jahka ehin. Ja jos niin käy, että voro käy inessä, niin seuraava askel on asentaa kalterit oviin ja ikkunoihin. Mitä en haluais, mutta mielenrauhan takia sitä joutuu sitte ehkä harkitsemaan. Aikomus ois muuttaa ineen lauantaina ja sunnuntaina, tai ainkin viedä liki koko omaisuus sinne. Rempan tilanne viikonloppuna ratkasee sitte sen, että muutanko kissojen kanssa myös vai oottelenko viä muutaman päivän että pääsee raksaukoista eroon ja pääsee oikeesti omaan rauhaan olemaan. Ja sitte tarvii huonekaluja ja kaikkee, voi hyvä luoja. Ku ei miulla oo mitään. Paitsi jääkaappi, yks bandantappobambuhylly, pöytä ja kaks tuolia. Omistajien puolesta tuleepi uus sänky ja sitte siellä on vanha mutta ihan kelvollinen sohva. Jotain muutaki ehkä tartteis hankkia juu.
